Viihdyn Kadulla

Kylläpä oli hyvä tuo Katu-sarjan ensimmäinen jakso. Käsikirjoitus tietysti huipputasoa, mainioita näyttelijöitä ja kaikki muutkin palikat kohdallaan. Sai ajattelemaan. Erityisesti näissä brittisarjoissa ilahduttaa se, että näyttelijät ovat "realistisen" näköisiä. Eli suomeksi susirumia tai korkeintaan siedettäviä. Tästä tuli myös teatteri Kultsalle yksi palaute, että mukavaa, ettei aina ole sankarinäyttelijöitä vaan tuollaisia rouhean näköisiä tyyppejä. Itse en koe olevani rouhean näköinen, tarkoitti varmaan Pasia.

Mutta takaisin kadulle nostalgisoimaan. Aina lämmittää sydäntä nähdä rooleissa vanhoja Näkemiin vaan muru -sarjan tyyppejä, kuten tässä Barry. Nostalgiaan liittyy myös se, kun haetaan kilpailulla uutta Janinaa. Olen sitä mieltä, että uutta Janinaa ei voi enää tulla. Ei siksi, että Janina olisi jotenkin ylittämätön, vaan siksi, että yhtenäiskulttuuri on kuollut. En tarkalleen tiedä, koska se kuoli, ehkä viimeinen elonmerkki nähtiin vuonna 1995. Mutta kenelläkään yksittäisellä pimulla ei enää voi olla sellaista merkitystä kuin Janinalla oli maamme herkkiin nuorukaisiin 90-luvun alussa. Janina oli viimeinen yhtenäiskulttuurin The Pimu, josta pystyi koko sukupolvi (tai siis puolikas) keskustelemaan tietynlainen virne suupielessä seuraavaa Sokoksen kuvastoa odotellessa. Tätä sukupolvikokemusta ei wikipedia tunne. Silloin ei vielä ollut webbiä, mahdollisille nuorille lukijoille tiedoksi, joten vähäpukeisia pimuja nähdäkseen oli kerättävä rohkeutta R-kioskilla tai odotettava Anttilan tai Sokoksen kataloogia. Olikin surullista kun Janinan avut paljastettiin salakuvassa. Vapaamuurareista tuntui varmaankin samalta kun Jumalan salainen nimi paljastettiin internetissä. Eivät ne tietysti mitenkään voineet luonnossa olla niin ihanat kuin ne kuvitelmien rinnat, joilla kymmeniätuhansia poikia oli vuosikaudet kiusattu. Tai ehkä se oli oikeus ja kohtuus. En tiedä.

http://www.bbc.co.uk/drama/people/timothy_spall_person_page.shtml
http://fi.wikipedia.org/wiki/Janina_Fry