Keltainen vaara

Vietin helmikuun ilman iltapäivälehtiä. Aikaisemmin ne kuuluivat lukemistooni aina kun netin ääreen istahdin. Boikottiin ajoi kaksi - tai kolme - asiaa, joista yhtä en ollut edes tiedostanut.

Päällimmäinen syy on se, että aina on virkistävää tehdä jotain toisin, vaikka näinkin pieni muutos elämään. Pitää pysyä liikkeessä. Kaksi muuta syytä olivat sisällöllisiä.

Iltapäivälehdet luovat oman maailmansa, jonka hahmoja ei oikeastaan ole olemassa lehtien ulkopuolella millään merkityksellisellä tavalla. Klassinen esimerkki on Anne Hedman, josta kirjoitettuja otsikoita olen nähnyt varmaan satoja eikä minulle ole vieläkään selvinnyt miksi minun pitäisi olla hänestä kiinnostunut. Lopullisen sysäyksen päätökselle antoi lööppi "Toimittaja kouri Beckhamin haaroväliä".

Tärkeämpi syy iltapäivälehtien välttämiseen valkeni vasta boikotin aikana: Lehtien myynti perustuu pelkoon. Lehdet lietsovat jatkuvasti uusia pelon aiheita. Tarkkailepa juttuja: Mitä sinua tänään pitäisi pelätä? Raiskausta, väkivaltaa, maahanmuuttajia, katolta putoavia lumia, katolta putoavia lumimiehiä, sikainfluenssaa, sikainfluenssapiikkiä, sikainfluenssapiikkijonon väkivaltaa... Kun todellisuudessa elämäntapassamme ainoat todelliset uhat ovat ylipaino ja alkoholi. Ehkä niiden lööpittäminen joka päivä ei myisi lehteä kovin hyvin. Uskon että monet ihmiset voisivat paljon paremmin, jos eivät keltaisesta lehdestä lukisi mitä tänään pitää pelätä.

Lehtien nettiversioiden välttäminen on jatkunut boikottikuukauden jälkeenkin edellämainituista syistä. Myös ajansäästöä syntyy. Paperiversiota luen äärimmäisessä tilanteessa, esimerkiksi lentokoneessa.

Kun David tässä jutussa muutenkin mainittiin, on tämän viikon tapahtumia kai pakko jotenkin kommentoida. Ilmiön laajuuden syyn saa selville googlaamalla "mitä norsu ajattelisi".

MAINOS: Hullut jäivät