sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Helsingin kaupunginjohtajien palkankorotukset

Helsingin kaupunginhallitus päättää maanantaina 10.12. kaupunginjohtajien palkankorotuksista. Kaupunginjohtaja Pajunen saa 10% korotuksen, joka nostaa hänen palkkansa 15 865 € / kk + autoetu + muut luontaisedut.

Mielestäni korotusten ajoitus on pöyristyttävä, suorastaan irvokas. Hetkellä, jossa kaikki poliitikot puolueesta riippumatta, kuuluttavat kilpailukyvyn perään, ollaan nostamassa johtajien palkkaa noin törkeällä tavalla. Johtajien pitäisi nyt JOHTAA, johtaa joukkoja edestä ja laskea omia palkkojaan. Helsinki tekee jatkuvasti tappiota. Uutta velkaa otetaan koko ajan. Suomalainen työ on liian kallista. Ei pärjätä. Ei tässä tilanteessa nosteta omia palkkoja!

Kaupunginjohtajien palkkoja on aivan turha verrata siihen, mitä vastaavan kokoisten organisaatioiden johtajat yksityisellä sektorilla saavat. Siellä nimittäin vastuu konkretisoituu aivan toisella tavalla. Tappiota ei montaa kvartaalia katsella. Nämä samat porsaat sen sijaan jatkavat vuodesta toiseen, tuloksesta riippumatta.

Jos kaupunginjohtajat kokevat olevansa palkkakuopassa, he voivat minun puolestani aivan vapaasti mittauttaa markkina-arvonsa työnhaussa. Ei tule ikävä.

Kuntalainen, hallinto-alamainen - lähetä viipymättä viesti kaupunginvaltuutetullesi, jos korotus on mielestäsi perusteeton.

Metro-lehden uutinen aiheesta

torstai 8. marraskuuta 2012

Teinien laiskuudesta

Teinit! Uskomattoman laiskaa ryhmää! Mitään ei tehdä oma-aloitteisesti. Mitään ei tehdä pyytämättä. Itse asiassa mitään ei tehdä edes pyytämällä. Jaksetaan nähdä 16 tuntia vaivaa, että vältettäisiin 4 minuutin homman tekeminen.

Minulla on nyt menossa hyvin kiehtova behaviorismin tutkimusalaan kuuluva empiirinen koe:
Kun teinin huoneesta palaa viimeinenkin lamppu, vaihtaako lampun vai elääkö pimeässä koko talven?

Mitenköhän se ajatuskulku menee: Että jos aikansa odottaa, niin joku sen kuitenkin vaihtaa, turha nähdä vaivaa. Tai jos vaikka sokeutuu ensi viikonloppuna, niin hukkaan meni sekin rehkiminen.

Toinen kiinnostava kysymys on: Vaihtaako samalla kaikki palaneet lamput vai vain sen yhden, että näkee lattialle kertyneestä tekstuurista kerätä päivän varustuksen? Tähän minulla on kyllä tutkimushypoteesi, mutta odotellaan nyt tuloksia ensin.

Joku tuttu voisi tässä kohtaa huomauttaa, että teiltähän meni toukokuussa se olohuone pimeäksi. Se on kyllä totta, mutta siinä hajosi valaisin. Eli tuli Ongelma. Tai nykyään pitäisi kai sanoa, että haaste. Mutta olen sen verran vanha, että jos jokin ottaa päähän, sanon että Ongelma. Haaste on jotain sellaista, että pystyykö juomaan vielä yhden jallushotin ilman, että kaatuu naamalleen. Taikka voihan sekin ottaa päähän, kirjaimellisesti, mutta sitten se onkin jo Ongelma.

Mutta takaisin olohuoneeseen: Valaisin pimeänä. Vaan en minä jäänyt makailemaan paikalleni ja keksimään selityksiä vaan ryhdyin aktiivisesti pohtimaan erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja.

Syyskuussa illat alkoivat olla sen verran pimeitä, ettei kaukosäädintä enää löytynyt, joten kysyin ratkaisua Ongelmaan teatterin sähkömieheltä Mikolta. Hän kysyi, että olenko varmasti tarkistanut, että lamput ovat ehjiä. Taisi pitää minua idioottina. Tai diplomi-insinöörinä. Mikä tosin olenkin. Siis diplomi-insinööri.

Kun Mikostakaan ei ollut apua, lähdin pyörimään Claes Ohlssonille, joka on stimuloiva ympäristö ongelmanratkaisuun. Ostinkin markkinoiden parhaan halvan kiinalaisen yleismittarin. Sillä sitten lampunkantoja mittailemaan. Kun mittausta varten ruuvasin lampun irti, päätin huvikseni kokeilla sitä keittiön samanlaisessa valaisimessa. Lamppu ei syttynyt sielläkään. Tunsin olevani ratkaisun jäljillä! Tunsin myös orastavan aavistuksen siitä, että olin idiootti. Toistin kokeen toisella lampulla. Samat tulokset. Tein vastakokeen, jossa ruuvasin keittiöstä toimivan lampun ja siirsin sen olohuoneen valaisimeen. Fiat lux! Hain lamppuvarastosta kahdeksan lamppua ja ruuvailin ne valaisimeen. Silmiin sattui kaikki se valo.

Tulin siihen tulokseen, että ennakoimaton jännitepiikki, trombi tai vastaava, oli polttanut kaikki lamput yhtaikaa. Kilpaileva teoria oli, että lamput olivat sammuneet yksi kerrallaan ja olin ollut liian laiska vaihtamaan ne, ennen kuin viimeinenkin oli sammunut. Hylkäsin teorian mahdottomana.

Mutta teinit! Siinä vasta uskomattoman laiskaa ryhmää. Nytkin on roskapussi eteisessä odottamassa, että koska teini älyää viedä pyytämättä. Haju on jo aika sakea.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Ylioppilaalle

Hyvä ylioppilas,

Hienoa, että olet elossa. Helsingin sanomissa kerrottiin eilen miehestä, joka viime kesänä tappoi 69 nuorta Utøyan saarella. Nämä nuoret eivät ole tänään juhlimassa valmistumistaan. Eivätkä minään tulevanakaan vuotena. Tälle miehelle Norjan valtio on nyt vuokraamassa seuraa vankilaan, jottei hän joutuisi "sosiaalisesti eristyneeksi".

En ole kuolemanrangaistuksen kannattaja, seuraavista syistä:
  1. Kuolemantuomio on peruuttamaton. Uusien tutkintatekniikoiden, kuten DNA-tunnistuksen myötä on käynyt ilmi, että hämmästyttävän suuri osa Yhdysvalloissa kuolemaan tuomituista on ollut syyttömiä.
  2. Kuolemantuomio lisää uhreja. Jos uhkana on kuolemantuomio, ei murhaajan kannata jättää mahdollisia todistajia henkiin.
  3. Kuolemantuomio on väärin. Jos uskomme ihmisoikeuksiin sellaisina kuin YK:n ihmisoikeuksien julistus vuodelta 1948 ne määrittää, ei meillä ole oikeutta päättää toisen ihmisen elämästä ja kuolemasta.
Vaikka vastustan kuolemanrangaistusta, olen sitä mieltä, että Utøyan murhaajalle ei tulisi toimittaa selliinsä valtion maksamaa seuraa, vaan hyvin rasvattu köysi. Vetäköön itse johtopäätöksensä.

Hyvä ylioppilas, kun nyt aloitat elämäsi seuraavaa vaihetta, arvosta elämäsi jokaista päivää, niitä tylsiäkin, sillä lopulta elämäsi on vain pieni valonvälähdys kahden ikuisen pimeyden välissä.

Hauskaa juhlapäivää!

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Ahneus

Lauantai on hyvä päivä kirjoittaa ahneudesta.

Oletteko huomanneet, että ahneus on syynä kaikkeen vääryyteen, mitä elämässämme ja yhteiskunnassamme esiintyy? Näin ainakin päätellen siitä, millaisella vyöryllä ahneus on tullut lehtikirjoitteluun viimeisen vuoden aikana.  On vaikea enää sanoa, mitä ahneus tarkoittaa, mutta kategorisesti voidaan kai sanoa, että se on joukko huonoja ominaisuuksia, joita minussa (siis lausujassa tai kirjoittajassa) ei esiinny.

Nykysuomen sanakirja kertoo
Ahne - Kärkkäästi, kyltymättömästi, ylettömästi ravintoa, omaisuutta tms. haluava, himokas, perso us. nimenomaan rahan- voiton- tms. himoinen.

Ahneutta tuntuu olevan se, että suomalainen yritysjohtaja tienaa 40-kertaisesti sen mitä yrityksensä duunari. Kuitenkaan ahneutta ei ole se, että suomalainen duunari tienaa 40-kertaisesti sen mitä kiinalainen duunari. Suomalainen duunari myös mieluusti tienaisi 41-kertaisesti sen minkä kiinalainen duunari. Solidaarisuus loppuu Suomen rajalle.

Ahneutta ei jostain syystä ole myöskään se, että suomalainen jääkiekkoilija tienaa kuusi miljoonaa vuodessa. Hulluahan se olisi tehdä töitä pienemmällä palkalla kuin mitä voi irti saada. Hän on palkkansa ansainnut kilpailussa vapailla markkinoilla ja kovalla työllä! Siis toisin kuin suomalainen yritysjohtaja? Joka muuten maksaa ansioistaan 50% veroja.

Kiilusilmäisin ahneuden ilmentymä on lottoarvonta. Jos lottopelin harrastajat eivät olisi ahneita, menestyisi sellainen lotto, jossa 11 miljoonan potti jaettaisiin tonnin osuuksina. Näitä riittäisi 11 000 kappaletta. Tonnilla toteuttaa jo unelman, joka ei ole ahneutta; unelmien etelänloman tai muutaman Michelin-tason illallisen.

"Greed, for lack of a better word, is good. Greed is right. Greed works."
Gordon Gekko (maailmanhistorian ainoa ahneeksi tunnustautunut henkilö)

torstai 23. helmikuuta 2012

Kielilaki on syrjivä

Voimassa oleva Kielilaki vuodelta 2003 määrää näin:
"kunta on säädettävä kaksikieliseksi, jos kunnassa on sekä suomen- että ruotsinkielisiä asukkaita ja vähemmistö on vähintään kahdeksan prosenttia asukkaista tai vähintään 3 000 asukasta. Kaksikielinen kunta on säädettävä yksikieliseksi, jos vähemmistö on alle 3 000 asukasta ja sen osuus on laskenut alle kuuden prosentin"

Tämä laki on syrjivä muita vähemmistöjä kohtaan. Venäjänkielisiä on Helsingissä 12 000, vironkielisiä 5 600 sekä somalinkielisiä 5 000.

Vaadin, että Helsingistä tehdään viisikielinen kunta lain henkeä noudattaen. Ei kai voi olla lain tarkoitus, että tämä vähemmistön suoja on tarkoitettu koskemaan vain yhtä vähemmistöä.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Varasta Pomolta

Mikähän siinä on, että Björn Wahlroosin ansiot ovat niinku jotain ihan kauheeta riistoo ja Madonnan ja Bruce Springsteenin miljoonat ovat niinku ihan ookoo. Ja enemmän kuin ihan ookoo. Käytetään ilmausta "sain lipun" kun pääsee lihottamaan miljönäärin pankkitiliä 150 € konserttilipulla, jolla pääsee seisomaan sateessa ulkona 30 000 urpon kanssa.

Mutta Madonna ja Bruce ovat  "tehneet kovasti töitä" satojen miljoonien omaisuutensa eteen? Herätkääpä hipit siihen todellisuuteen, että niin on Nallekin. Se on omalla alallaan vähintään saman tason lahjakkuus kuin em. artistit omallaan.

On näissä tosin se ero, että Nallen miljoonista tulee 28% välittömästi suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen pääomaveron muodossa ja välillisesti paljon enemmän työpaikkojen muodossa. Kai se olisi sitten teistä kivempi, että Sammon ja Nordean osakkeet omistaisivat amerikan kukkahattutädit, jotka eivät maksa senttiäkään osakkeita Suomeen.

Madonna sentään ymmärtää nauraa koko matkan pankkiin, mutta tämä uuden Jerseyn herra on olevinaan köyhän, sorretun ja vähintään duunarin puolella. Minulla on ehdotus: Anna kaikki pois Bruce! Ole köyhän puolella ja anna edes puolet pois. Anna kolmasosa. Anna edes kymmenesosa. Laita keikoilla vaikka puolet paikoista köyhille ja duunareille. Et pysty.

Pidän Springsteenin musiikista. Mutta tekisi vaan niitä piisejä, eikä esittäisi duunaria.

Siis varastakaa Pomolta! Koko tuotannon saa varmasti Pirate baysta yhtenä siistinä pakettina. Hyvää musaa.

perjantai 10. helmikuuta 2012

Meillä ei ole tarpeeksi päälliköitä!

Case 1: Asiakaspalvelussa ei homma toimi. Asiakkaat joutuvat jonottamaan ja läpi päässeetkään eivät saa kunnon palvelua.

Työntekijöiden selitys: Emme pysty palvelemaan! Meillä ei ole tarpeeksi päälliköitä! Kyllähän me vastaisimme puhelimeen ja auttaisimme,mutta kun ei ole päälliköitä! Emme pysty toimimaan!

Case 2: VR:n vaihteet ovat lumen takia jumissa.

Lapiomiesten selitys: Ei voi lapioida! Ei ole tarpeeksi päälliköitä! Kyllähän tässä lapioitaisiin,mutta kun päällikkö puuttuu.

Case 3: Sairaalassa potilaat ovat käytävillä odottamassa hoitoa.

Hoitajien selitys: Ei ole tarpeeksi hallintohenkilökuntaa! Kyllähän me hoitaisimme, mutta kun ei ole tarpeeksi hallintohenkilökuntaa.

Näinhän ei koskaan ole.

Arkikokemusten valossa ei ole prosessia, jonka pullonkaulana olisi erilaisten päälliköiden,johtajien tai prosessikehittäjien suhteellinen määrä. Jos näin olisi,tämä tulisi kyllä ilmi prosessin toimijoiden kokemusperäisestä palautteesta.

Ergo: Minkä tahansa organisaation säästötoimen voi aloittaa puolittamalla erilaisten välipäälliköiden määrän. Jos kentältä tulee valitusta että päälliköitä on liian vähän,seuraavan kierroksen voi osoittaa miehistöön. Mikäli ei, päälliköiden määrän voi jälleen puolittaa. Saattaa olla yllättävää,miten pitkälle tätä harjoitusta voi jatkaa.