Olen enemmän albumimiehiä, mutta kappaleistahan nekin koostuvat, joten yritetään nyt sitten.
Koska olen hieman tosikko tällaisten listausten kanssa, en pysty heittämään lonkalta, vaan tässä päivän pohdiskelun jälkeen. Arvojärjestykseen en näitä halua laittaa, olkoon siis aakkosjärjestyksessä, koska jokin järjestys on oltava.
Jimi Hendrix: All along the watchtower
Tämä Bob Dylanin kappale on todennäköisesti se yksi kappale, jonka ottaisin mukaan autiolle saarelle. Ja nimenomaan Hendrixin version. En yhtään tajua, mistä siinä on kysymys, mutta ehkä se siellä autiolla saarella selviäisi. "There must be some kind of way out of here..."
Sielun Veljet: Emil Zatopek
Siekkarit on täydellisin suomalainen rock-bändi. Laadukas, tinkimätön, vaihteleva tuotanto ja osasivat myös lopettaa ajoissa. Hypnoottinen kappale, jonka niukassa sanoituksessa on enemmän sanomaa kuin myöhempien aikojen juhatapioiden koko kataloogissa. Kinkkubingo!
Leevi and the Leavings: Itkisitkö onnesta
Sanoittajan suuruutta on se, että kolmesta minuutista avautuu laulun kohteen koko elämä. Göstan lauluissa elämänkohtalo on usein objektiivisesti arvioiden surullinen, mutta subjektiivisesti lohdullinen. "sen tuuli sulle kuljettaa..."
Veikko Lavi: Lasijauholaivakeikka
Nykyään ei juurikaan tehdä lauluja työnteosta. Ja jos tekeekin mieli tehdä laulu siitä, kun excelin pivot-taulukon teko ei tahdo onnistua, on syytä kuunnella tämä ja sen lopettaa laulujen tekeminen. Hieno esimerkki myös siitä, miten heti ensimmäisessä säkeessä laitetaan laulu pakettiin.
Juice Leskinen: Kaksoiselämää
Ei tämä mielestäni Juicen paras tai tärkein laulu ole, mutta tähän liittyy muisto: Olin Köyliön Lallintalolla vuonna 1985 keikalla. Juice esitteli kappaleen, että olis tällainen uus biisi, tästä tulee varmaankin hitti, koska Mauno Koivistokin sanoi niin. En yhtään tiedä, mihin tuo liittyi, mutta kaikkia se nauratti. Olimme vasta toipumassa siitä, että presidentti ei olekaan Jumalasta seuraava. Ja hyvähän tämäkin laulu on.
Tuomari Nurmio: Kurjuuden kuningas
Jos muuttaisin pysyvästi tropiikkiin ja saisin ottaa Suomesta vain yhden asian, ottaisin tämän kappaleen. Täydellinen pop-kappale. Puhdasta laulunteon neroutta. "muslimien musta kivi, niin sileäksi suudeltu"
Kauko Röyhkä: Paska kaupunki
Rauma vuonna 1986. Olen abiturienttina kotona aamiaisella ja lähdössä taas kerran pikkukaupungin pimeään aamuun kohti koulua. Keittiön pienestä radiosta tulee uusi laulu, jossa lauletaan "tää kaupunki on kammottava, pahin kaikista....heeeeeei mies, ei tänään mitään tapahdu". Se putosi heti.
Liekki: Pienokainen
Jotain 2000-luvultakin sentään listalle. Olin Kellariteatterissa muutama vuosi sitten vierailijana. Korppi-levy oli silloin kestokuuntelussa ja monet kerrat seisoin esitysten jälkeen viheliäisessä säässä Kaisaniemen pysäkillä odottamassa bussia 72. Sanoitukset ovat yleensä minulle tärkeitä, mutta tässä laulu on vain yksi instrumentti, sanat vaan soljuvat mitään tarkoittamatta. Jännittävä eteenpäin kaatuva bassolinja saa kuulijankin hengästymään. "Polttaa, en paeta voi - pois, hei lennä pois..."
Vesa-Matti Loiri: Sellaista elämä on
"Sinä kulkija kuustoistavuotias..." Tämä on juuri tätä kirjoittaessa kovin henkilökohtainen kun pojat ovat tuon iän molemmin puolin. Kylmät väreet menevät tätä kuunnellessa. Kyllä on viisautta tässä, kuten monissa muissakin Junnun teksteissä. Ja minulle tämä Veskun versio menee syvemmälle kuin alkuperäinen.
Cream: White room
En oikein osaa eritellä, mikä tässä viehättää. Sellaisia sieniä en ole kokeillut, että tästä sanoituksesta saisi jotain tolkkua. Mutta nämä sanat vaan kuulostavat hyvältä yhdessä. Ja se soitto.
Tein tästä myös Spotify-listan, Lavia ei tosin löytynyt kuin Jukka Poikan versiona, mutta Youtubesta löytyy alkuperäinenkin.
