torstai 16. huhtikuuta 2009

Susan Boyle

Tuli pitkästä aikaa herkistyttyä kyyneliin:
http://www.youtube.com/watch?v=9lp0IWv8QZY

Jotenkin niin aitoa kaiken tämän muovin ja tekniikan keskellä. Kun uutiset kaikkialla ovat ilmastonmuutosta ja lamaa ja surkeutta niin tulee tällainen tuppukylän vanha läski, joka räjäyttää pankin.

Pohdituttaa vaan, että ämmälle sai nauraa vapaasti niin kauan kuin hän tosiaan oli vaan vanha ja lihava, mutta äänellään hän lunasti itselleen ihmisarvon. Mutta ehkä se kertoo vaan tämän televisio-ohjelman arvoista eikä ympäröivästä yhteiskunnasta.

Ja toisaalta. Minä innostuin myös Suomen historiallisesta miesten viestikullasta Lahdessa 2001...

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Työtoverien tervehtimisestä

Työtoveria ensimmäistä kertaa päivän aikana nähdessä hyviin tapoihin kuuluu tervehtiminen. Jotkut tekevät tämän tervehdyksellä, jotkut tyytyvät armeijasta tuttuun pään nyökkäykseen. Harvemmin kuitenkaan samaa työtoveria tervehditään kahdesti päivän aikana. Päässämme on siis hämmästyttävä laskuri, joka rekisteröi kenet sadasta kollegasta on jo sinä päivänä tervehtinyt.

Tämä on selvää. Mutta kuuluuko työtoveria tervehtiä miestenhuoneessa? Se tuntuu jotenkin oudolta. Jos teille ei ole selvää miksi, en ryhdy sitä tässä selvittämään. Hyvältä se ei kuitenkaan tunnu. Vastaan silti mahdolliseen saamaani tervehdykseen. Tosin varautuneesti.

Tilanteellakin on vaikutusta. Käsiä pestessä on luontevampaa tervehtiä kuin heppi kädessä pisuaarilla vaikka toinen käsi tällöin onkin vapaana tervehdykseen. Harvan paloruisku vaatii kannattelua kaksin käsin.

Kätteleminen ei onneksi Suomessa ole tapana, toisin kuin vaikka Ranskassa, jossa kuulemma joka aamu kätellään kaikki kollegat. Siinäpä tehokas tapa laittaa virukset kiertoon.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Homma Usahti

Päivän kummallisin uutinen:

USA:n sotilasbudjetti ensi vuodelle kasvaa neljä prosenttia. Siis kasvaa! Maa on kaulaa myöten velassa sekä julkisella että yksityisellä puolella ja eikun lisää aseita ja sotilaita. Kiinan johtajat, jos luette tätä blogia: Lopettakaa jo amerikkalaisten rahoittaminen.

Ei kai kukaan luullut, että Obama olisi muuta kuin ase- ja öljyteollisuuden hiukan tummempi juoksupoika?

Parannamme ilmastoa

En ollut muistanut murehtia ilmastonmuutosta moneen kuukauteen. Mitä nyt välillä tuli pikku-uutisia, kuten että Sydneyn ilma on kesäisin hengenvaarallisen lämmintä jo 2060. Australiassa varmaan lukivat sen niin, että pitää avata uusia kivihiilikaivoksia, koska ilmastointiin tarvitaan enemmän sähköä.

Mutta Earth hour sai taas ripottelemaan tuhkaa päälleni tämän asian kanssa. Se yhdistyi päässäni menossa olevaan lamaan. Vai onko se taantuma vai puolilama?

Mitä jos reaalitalouden kriisi ei johdukaan finanssikriisistä? Mitä jos se johtuukin siitä, että riittävän suuri joukko länsimaiden ihmisiä on ottanut ilmastonmuutoksen tosissaan ja vapaaehtoisesti vähentänyt kulutustaan? Vähentynyt kulutus on tarkoittanut vähemmän myyntiä, vähemmän valmistusta, vähemmän investointeja, irtisanomisia, jotka ovat johtaneet ostovoiman vähenemiseen, vähempään myyntiin jne. Jos tämä kierre päättyy siihen, että ostetaan ja myydään ja tuotetaan vain välttämätön? Valtavat työttömien armeijat pakottavat työn uusjakoon: laitetaan kaikki töihin, mutta lyhyemmällä työajalla. Tehdään 15 tunnin työviikkoa, ei lennetä Thaimaahan, ei ajeta autolla, ei syödä jättiläiskatkarapuja.

Tämä on tietysti vain romanttinen kuvitelma. Oikeasti koko soppa johtuu vain siitä, että Nevadan John Doe sai kuplahinnoitellun asuntonsa lainan ilman takaisinmaksukykyä. Ja nämä luottoriskit paketoitiin niin monimutkaisiksi rahoitustuotteiksi, ettei niitä ymmärrä henkilökohtainen sijoitusneuvojani Wahlroosin Nallekaan.