Kalapalabaliikki

Vantaan kalapalabaliikki - Fish fingergate - tuntuu ensi alkuun vain mainiolta Hullu maailma-tyyppiseltä uutiselta iltapäivälehdistölle, kahvipöytien ykkösaiheeksi ja täydelliseltä materiaalilta stand-up-artisteille, kolumnisteille tai jopa bloggaajille, noille ajattelun Tonavan pohjaliejuille.

Minusta tämä ei ole vain pelkkä Anne Hedman osti uudet housut (jonain päivänä minulle vielä selviää, kuka hänkin on) -uutinen, vaan tapaus kertoo jotain isompaa ajastamme. Siitä, mihin tehokkuusajattelu on vienyt (kalapalan hinta on tiettävästi 2,2 senttiä), mitkä ovat koulun tehtävät nykyään, mitkä ovat opettajien toimintamahdollisuudet, millaisissa asioissa huudetaan yhteiskunta apuun, kun asioita ei osata ihmisten kesken selvittää. Siitä miten hysteerisessä tilassa koko koululaitos on, kun pieni poikkeama saa suurhälytyksen aikaan. Ja siitä miten järkyttävän huonoissa kantimissa noinkin ison kaupungin viestintä on, kun ensimmäinen lausunto on, että "Se ei ollut kalapuikko, se oli kalapala. KALAPALA! Ei sotketa asioita. "

Tänään samalla kurssilla oli mies, joka tunsi k.o. koulusta henkilön, joka kertoi tapauksen todellisen kulun. Sitä en voi kuitenkaan kertoa tässä.

Sen sijaan voin paljastaa, miksi niitä kalapu...kalapaloja oli niin vähän tarjolla:
http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=59397&c=5&suurennos