Kuten tunnettua,
nykyinen nuoriso on huonompaa kuin mitä minun sukupolveni oli, kun me olimme
nuoria. Myöskin minun sukupolveni nuoret olivat huonompia kuin mitä vanhempamme
olivat nuorina. Vanhoista kirjoituksista voimme lukea, että sama trendi on
jatkunut vähintään muinaisista roomalaisista asti. Ehkä jo esihistoriallisista
ajoista.
Tämä herättää kysymyksen:
Kuinka hyviä olivatkaan antiikin nuoret nykynuoriin verrattuna? Ajoittakaamme
”muinaiset roomalaiset” vaikkapa henkilöön, joka lienee nykynuoren
puutteellisella yleissivistykselläkin tunnettu, Julius Caesariin. Hän, kuten
kansakoulusta muistetaan, syntyi vuonna 100 eaa, siis 2113 vuotta sitten.
Jos oletamme
sukupolven kestoksi 30 vuotta, kuten sukututkimuksessa tehdään, matkaa
Caesariin on 70,43 sukupolvea. Se on oikeastaan aika vähän. Kuvittelepa vaikka
jääkiekon maailmanmestaruuskisojen mitalijoukkueiden pelaajisto jonoksi siten,
että seuraava pelaaja on aina edellisen isä. Siellä jonon viimeisenä on Julius Caesar.
Entä paljonko sitten
nuoriso sukupolvessa huononee? Huonontuminen ei ole yksiselitteistä, joissakin
asioissa varmaankin enemmän kuin toisissa, mutta esimerkiksi laiskuus ja
yleinen saamattomuus näyttävät arkikokemuksen mukaan kasvavan suorastaan räjähdysmäisesti
jo yhdessä sukupolvessa. Meidän vanhempamme vielä hiihtivät kouluun ympäri
vuoden ja ennen koulua olivat jo pienineet motin puita (pojat) tai tehneen
kahdeksanlapsisen perheen päivän ruuat (tytöt) ja koulusta tullessa
taltuttaneet kimppuun hyökänneen suden, joka oli sitten päreen valossa illalla
nyljetty turkiksi talvea varten (”silloin poikaseni talvet olivat vielä TALVIA”).
Meidän lapsemme puolestaan ostavat kaupasta jääpalakuutiopusseja, joissa on
vesi kätevästi valmiina, koska niiden pussien täyttäminen on niin vaivalloista.
On toki myös tunnustettava, että joissakin asioissa nuoriso on edellistä
sukupolvea parempaa ainesta, ainakin englannin kielen taidossa. Toisaalta, täydelliselläkään
englannin kielen taidolla ei antiikin Roomassa olisi ollut yhtään mitään
käyttöä, koska englannin kieltä ei ollut vielä edes syntynyt.
Kymmenen
prosentin huononeminen per sukupolvi olisi liian pieni havaittavaksi ja 20%
lienee liian suuri, joten olettakaamme 15% huononeminen.
Jos oletamme
antiikin roomalaisen kaikenpuoleisen kyvykkyyden indeksiluvulle 100, saamme nykyteinin kyvykkyyden kaavasta 100 *
(1-0,15) ^ 70,43 = 0,00107.
Nykyteinimateriaalin
laadukkuus on siis noin sadastuhannesosa antiikin roomalaisen teinimateriaalin
laadukkuudesta.
Näin isoja lukuja
on vaikea hahmottaa, mutta voimme muuttaa tämän esimerkiksi roskapusseiksi: Jos
nykyteini jaksaa viedä roskapussin pyytämättä kerran vuodessa, niin
roomalaisteini jaksoi viedä 256 roskispussia joka päivä. Tulos kuulostaa oikean suuntaiselta.
