Kolme pointtia ilmastonmuutoksesta: 1) Mitään ei tulla tekemään

Tämä kirjoitussarja oli pitkään mielessä ja nyt kun ilmastonmuutos on IPCC:n raportin myötä saanut muutaman päivän media-aikaa, innoituin kirjoittamaan. 

Käyn siis läpi kolme näkökantaani ilmastonmuutokseen liittyen. 

Ensimmäinen on: 

Mitään ei tulla globaalilla tasolla tekemään ilmastonmuutoksen torjumiseksi. 

Ilmastonmuutoksen torjumiseen eivät riitä kuin globaalit toimet. Yksittäisen kansalaisen/kuluttajan toimilla ei ole yhtään mitään merkitystä. Yksittäisen maan toimilla ei ole yhtään mitään merkitystä. Yksittäisen supervallan (Kiina, USA, EU) toimilla ei ole niilläkään juuri merkitystä. Vaikka koko EU päättäisi huomenna olla ostamatta litraakaan öljyä, kaikki tuotettu öljy kyllä menisi kaupaksi. Sen hinta vain laskisi tasolle jolla muu maailma voisi ostaa Euroopan nyt käyttämän öljyn ja tuottajien voitot pienenisivät.

Jos päästöt olisivat laskemassa seuraavan 12 vuoden aikana, merkit siitä olisivat jo olemassa. Sen sijaan mitään merkkejä ei ole olemassa. Päinvastoin, maailmanlaajuiset päästöt kasvavat joka vuosi. Pieni lasku saattaa tulla taloussuhdanteiden mukaan, mutta kasvukäyrälle palataan nousukaudella. Pidän todennäköisempänä, että päästöt vuonna 2030 ovat kasvaneet vuoden 2018 tasosta kuin että ne laskisivat 45% mitä tutkijat pitävät välttämättömänä, jotta vältytään katastrofaalisilta seurauksilta.  

Suomalaisten huipputason päättäjien kommentit tältä viikolta kuvaavat hyvin siitä miten pihalla kaikki ovat siitä miten valtavia muutoksia pitäisi tehdä. Meillä on maailman parhaiten koulutettu kansa josta seurannee, että meillä on maailman parhaat päättäjät. Heillä on kaikki käytettävissä oleva tieto, mutta mistään ei olla valmiita luopumaan. Keskustelun taso: Tiivistäkää nyt ne ikkunat, niin menee vähemmän energiaa. 

Ennätyskuuma heinäkuu herätti suomalaiset ilmastonmuutokseen ja kaikki muuttivat kulutustottumuksiaan radikaalisti? Lemmikkieläimet teurastettiin, autot romutettiin, lentoliput revittiin, lanttua syötiin ennätysmäärä? Ei tapahtunut. Ainoa mitä tapahtui oli, että suomalaiset hankkivat talvilämmitettävälle kakkosasunnolleen ilmalämpöpumput, että pääsevät viilentämään, jos näitä kesiä tulee jatkossa enemmänkin.

Tilanteita muilta paikkakunnilta: Yhdysvaltojen nykyhallinto ei tunnusta ilmastonmuutosta olevankaan. Australian hallitus haistatti paskat koko raportille, kivihiiltä tuotetaan ja käytetään kuten ennenkin. Intian päästöt lisääntyvät kaksi kertaa Suomen kokonaispäästöjen verran joka vuosi. Kiinassa julkistettiin maailman ensimmäinen aurinkovoimalla kulkeva laiva. Huraa! Sen tehtävä oli kuljettaa kivihiiltä kaivoksesta. Saksassa louhitaan aivan kiimaisena ruskohiiltä, koska sen louhiminen on määrä kieltää parin vuoden päästä. Indonesiassa poltetaan hulluna metsää, että saadaan palmuöljyplantaaseja pystyyn. Senegalin maaseudulla asutaan savuhormittomissa majoissa ja mietitään miten saadaan seitsenlapsiselle perheelle ruokaa. Ilmastonmuutoksen torjuminen elintasoa laskemalla ei ole ihan päällimmäisenä mielessä.

Energiantuotannosta vallitsee kummallinen harha, että fossiilisia oltaisiin jotenkin korvaamassa uusiutuvalla. Ei olla. Uusiutuvat tulevat fossiilisten päälle. Maailman energianjano on loputon. Toki joissakin kolkissa on jo tilanne, että aurinkovoimalan rakentaminen on halvempaa elinkaarikustannuksiltaan kuin hiilivoimalan. Mutta eihän tämä tarkota, että se kivihiili jäisi maahan. Se käytetään tuotantomaassaan tai viedään jonnekin, jossa uusiutuviin ei ole varaa investoida tai niiden tuotto on huono. Maailman kivihiilituotanto, öljyn tuotannosta puhumattakaan ei ole laskussa. Päinvastoin, öljy-yhtiöt odottavat touhutippa valuen, että arktiset alueet vapautuvat jäästä jotta pääsevät poraamaan. 

Olen mielelläni väärässä tässä ennustuksessa. Todennäköisesti olen vuonna 2030 näkemässä miten kävi.

Kirjoittaja sitoutuu seuraaviin ilmastotekoihin:

- en tee lisää lapsia

 -en hanki kakkosasuntoa

- kuljen töihin pyörällä

- en hanki lemmikkieläimiä

- en käy laskettelumatkoilla

- en pelaa golfia

- en äänestä Keskustapuoluetta

Vain elämää 2017 - 20 parasta biisiä

Pitihän ne laittaa listalle. Vain elämää superkauden 2017  20 parasta tulkintaa eli parempi puolisko kauden 42 kuullusta laulusta.

Toni Wirtanen sai hieman yllättäen listalle eniten tulkintoja, viisi kappaletta. Jari Sillanpää, Juha Tapio ja Jenni Vartiainen kukin neljä ja Kaija Koo. Sannilla ja Cheekillä ei ihan tällä kertaa riittänyt listalle asti. Sanni sai toki kaksi omaa lauluaan listalle, Cheekillä ei merkintöjä silläkään saralla.

20. Juha Tapio: Duran Duran. "Tätä tunnetta uutta ei pääse Juhis pakoon" Ihan ookoo, versio mutta ehkä tanssipoppi ei sittenkään ole "Juhiksen" uusi aluevaltaus.

19. Toni Wirtanen: Eden. Hauska kantrilaukka.

18. Jari Sillanpää: Halvalla. Miellyttävää kuunneltavaa. Kuulostaa siltä, että laulaja tietää mistä kertoo.  Sovitus vähän tylsä junnaavine koneäänineen.

17. Juha Tapio: Oo se kun oot. Kaikki versiot Sannin biiseistä olivat parempia kuin alkuperäiset. Sitä nasaalimääkimistä on vaikeaa aikuisen ihmisen kuunnella.

16. Toni Wirtanen: Vapaa. Ihan ehdalta Apulannalta tämä Kaija Koon biisi kuulosti.

15. Toni Wirtanen: Rakkaudella merkitty mies. Mahtipontinen 70-lukua henkivä sovitus. Tonikin vaihteeksi laulaa eikä huuda.

14. Juha Tapio: Suurempaa. Uskottava versio. Tuliko tästä sitten suurempaa kuin alkuperäinen – vaikea sanoa. Keskellä oleva taustaton vokaaliosuus ja sitä seuraava kitarasoolo biisin kohokohtia.

13. Kaija Koo: Suru on kunniavieras. Koskettavaa tulkintaa. Erityisesti tykkään tuosta "ei ostaa voi miljoonin Markoin" -kohdasta. Vähän tylsä teknojumputustausta.

12. Toni Wirtanen: Ratapiha. Tuttua Apulanta-rymistelyä. Eli toimii.

11. Jenni Vartiainen: Sinun vuorosi loistaa. Pieni epäuskottavuus: ei siinä kenelläkään muulla ole mahdollisuutta loistaa kun Jennillä on mikrofoni. Hyvältähän tämä kuulostaa, vaikka sovitus on taas vähän tylsä.

10. Kaija Koo: Rakastettu. Top-kympissä vedellään jo isolla pensselillä! Painokkaat sanat tässä Juha Tapion biisissä. Loppuun olisi odottanut kunnon nousua.

9. Toni Wirtanen: Soita mua (S&M). Valmista kamaa Apulannan keikoille. Voi kuvitella yleisön sekoavan festareilla tässä.  Sannin laulamana herättää kyllä graafisempia mielikuvia.

8. Jenni Vartiainen: Trampoliini. Jenni tuo hienosti tekstin ytimen esiin. Tässsäkin. Laulun henkilölle toivoisi kaikkea hyvää elämässä.

7. Jari Sillanpää: Minun tuulessa soi. Tämä on ammattimiehen suoritus. Sitä voi katsella kuin hienosti tehtyä kiiltävää koneen osaa. Onpa hieno. Ei mitenkään toisesta maailmasta, vaan tarkoituksenmukainen ja ymmärrettävä. Sitä paitsi Sillanpää on Suomen paras liudennetun L-kirjaimen käyttäjä, kuunnelkaa: "poika otti jaLat aLLeen"

6. Jenni Vartiainen: Oot täydellinen. Ehkä ette tienneet, mutta Jennihän laulaa tässä oikeastaan minulle. Tämän todistaa se, että hän on joutunut muuntelemaan totuutta ja laulaa "ruskeisiin silmiis koukkuun mä jäin". Mutta saatte te muutkin käyttää tätä voimalauluna kun maailma potkii päähän.

5. Jari Sillanpää: Sun kohdalla. Kertakaikkisen ovela Motown-sovitus. Nyt on groovea!

4. Kaija Koo: Valot pimeyksien reunoilla. Toni Wirtanen arveli ohjelmassa tämän jäävän testamentikseen. Nythän tiedetään, että näin ei käynyt. Hieno laulu kuitenkin ja tulkinnassa jopa enemmän pihviä kuin alkuperäisessä.

3. Juha Tapio: Koneeseen kadonnut. Alkuperäisestä hidastettu tempo antaa tulkinnalle hyvin tilaa. Koskettava ja uskottava.

2. Jenni Vartiainen: Mato. Miksi kakkossijalla on tämä hassutteluversio? Jennin nahkalippiksen takia? Ryhdistäydy mies! Ymmärrän, että näinkin korkea sijoitus vaatii perusteluja. Nimittäin tämä pitää kuunnella kovalla volyymilla laitteistosta joka sen kestää. Vasta silloin tästä tulee teos. Normaalivolyymillä kuunneltuna tämä jäisi top-kympin ulkopuolelle. Pieni miinus tekstin suhteen Jennille:
"Jee-jee-jee, voisinkin mennä tästä uimaan.
Minä kierrän ympyrää ja se saa mut rauhoittuImaan".   Tuo I pitää olla mukana, sillä kerrotaan ettei olla tekemässä virhettä riimityksessä.

1. Jari Sillanpää: Eläköön, Kun tätä listaa varten kuuntelin nämä biisit riittävän moneen kertaan, tämä nousi yhä selvemmin esiin. Sillanpää laulaa kuin mies, joka ei tiedä onko hän enää huomenna elossa. Ehkä se ei kesällä 2017 kovin väärä tulkinta olekaan. Painokkaasti, mutta kevyesti –taito sekin. Ja saksofonisoolokin kuulostaa tässä hyvältä, vaikka sainkin 80-luvulla yliannostuksen tuosta instrumentista.

"Ja rakkaus arpinenkin
suru myös
sirpaleet.
Sillä tarvitsin mä senkin
eläköön kyyneleet."

Kiitos lukijalle, palataan asiaan jos Vain elämää -ohjelmaan joskus tulee kiinnostavia laulajia.

Ja tämä listahan löytyy Spotifystä nimellä "Vain elämää 2017 Top-20"

https://open.spotify.com/user/jalozet/playlist/3OpPJxVA0VCnlIVrivFUkW?si=9mZp4X8ITtqvQzF68vWuEw

spotify:user:jalozet:playlist:3OpPJxVA0VCnlIVrivFUkW

Hesarin vuoden 2015 parhaat levyt - mitä ne ovat OIKEASTI

Koska ihmisellä pitää koko ajan olla pikku projekteja, otin tehtäväkseni kuunnella Helsingin Sanomien kriitikkojen valitsemat vuoden 2015 parhaat levyt. Niitä on 51 kpl. Päivittelen tähän kirjoitukseen tuntemuksiani levyistä viiden levyn paloissa sitä mukaa kun savotta etenee. Aloitan helpoimmasta kategoriasta, ettei heti taisteluväsymys iske, kyllähän klassinen menee sitten ihan sisulla loppuun.

Kouluarvosanoilla mennään, arviointiperusteet löytyvät kirjoituksen lopusta.
Järjestysnumero viittaa vain kuuntelujärjestykseen.

-----lisätty 24.3.2016------------------------------------------

Kategoria: Kansanmusiikki

35. Pekko Käppi & K:H:H:L: Sanguis meus, mama!

Arvosana 9-

Tämä oli löytö! Shamaanimenoa jouhikolla soitettuna. En ollut miehestä aikaisemmin kuullut, mutta tämä upposi kuin synnintekijä suohautaan. Muistuttaa Tuomari Nurmion joitakin projekteja, laulufraseerausta myöten. Perinnetietoista, mutta silti omaperäistä. Riittävän tuttua, mutta hyvin outoa. Jos True Detectiven ensimmäinen kausi olisi tehty Suomessa, tämä olisi ollut soundtrackina. Sanoitukset ovat synkkiä ja jylhiä tyyliin ”Tuohon suohon kaivetaan sulle hauta / eikä mikään mahti enää sua auta” Tässä Hesarin arvio kokonaisuudessaan.

http://www.hs.fi/arviot/levy/a1427779031220

Kategoria: Jazz

34. Verneri Pohjola: Bullhorn

Arvosana 5 1/2

Hankala arvioitava, kun en ole jazz-miehiä. Ei pystynyt kerralla kuuntelemaan, jotkut biisit melko päällekäyviä. The End Is Nigh oli kivuttominta kuunneltavaa.

33. Vijay Iyer Trio: Break Stuff

Ei arvioitu

Levyä ei ollut Spotifyssä. Onneksi! voin sanoa kuunneltua pari tsygeä ryhmän edelliseltä levyltä.

32. Kamasi Washington: The Epic

Arvosana 4 1/2

Se on aina jännä hetki kun liu’uttaa levyn tiedoista esiin sivun, jossa kerrotaan paljonko jazz-kakkua on odotettavissa. Ja tämä….KAKS TUNTIA 53 MINUUTTIA! ARMOA! Biisit alkavat jotakuinkin normaalisti, mutta sitten homma menee ihmeelliseksi jazz-runkkaukseksi. Oli sentään kolme biisiä, joissa oli lauluakin eikä pelkkää tiluttelua, niistä tuo puolikas.

31. Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana: Korottaa panoksii

Arvosana 8+

Tätähän tuli kuunneltua jo ennen projektiakin. Big bandin ja räpätyksen liitto toimii mukavasti. Kivoja biisejä isolla soundilla. Suomalaisen kevyen musiikin historiaan niistä jää tosin korkeintaan Talutushihnassa.

-----lisätty 13.3.2016------------------------------------------

Kategoria: Iskelmä

30. Kyösti Mäkimattila: Yössä soi Americano

Arvosana 7 1/2

Tangokuninkaan levy kierrättää ikivihreitä iskelmiä isoina sovituksina ja isolla äänellä. Kukapa tästä ei pitäisi? Mutta silti. Kaikista biiseistä löytyy parempikin versio.  Esimerkiksi Lemmenloruja Tuomari Nurmion rääkkymänä tai Ala vetää vaan, onhan Susanna Haaviston versio kuitenkin se, jonka haluaa kuulla tästä Jaques Brellin iskusävelmästä.

Kategoria: Country/folk/indie

29. Father John Misty: I Love You, Honeybear

Arvosana 7

Kriitikon mukaan lyriikat ovat niin hyviä, että Bob Dylan saa rauhassa keskittyä joululevyihin ja Sinatra-covereihin. Ainakin hienoja biisin nimiä ”Bored in the USA” ja ”Holy Shit”. Hankala arvioitava kun en jaksanut sanoja lukea eikä musiikillinen anti ollut niin koukuttava, että olisi ansainnut toisen kuuntelun.

28. Sufjan Stevens: Carrie & Lowell

Arvosana 5+

Tämä on joku kriitikon sisäpiirin vitsi. ”Stevens on yksi aikamme suurimmista lauluntekijöistä, ellei suurin” Kuulepas, Oskari Onninen: Jos näin olisi, kyllä edes yksi ihminen olisi tästä kaverista kuullut. Köyhän miehen Simon & Garfunkelia ilman esikuvansa tarttuvia melodioita. Kaikki biisit ovat samatempoista kuiskauslaulua. Petyin. Viimeistä biisiä vois kyllä käyttää, jos olisi nukahtamisvaikeuksia.

Kategoria: Blues

27. Jo’Buddy: Inside Out

Ei arvioitu

Levyä ei löytynyt Spotifystä.

26. White Knuckles Trio: Got It Bad

Arvosana 7 ½

Kansainvälisen tason blues-räimettä kotimaiselta bändiltä, jonka sieluna on pitkän linjan artisti Knucklebone Oscar. Kotikutoisen kuuloista, mutta hyvällä tavalla. Hiukan liian simppeliä mennäkseen kestokuunteluun. Erityisen hyvin kulkee vanha tuttu Lucille, jota manataan Screamin Jay-henkisellä huutolaululla.

-----------------------------------------------
25. Eero Raittinen with White Knuckles Trio: Live at Suisto

Arvosana 7+

Eero Raittinen on pitkän linjan arvostettu ja kunnioitettava muusikko. Ymmärrän vallan hyvin, että häntä menee katsastamaan livenä, itsekin voisin mennä. Mutta jos rupean asiakseni blues-standardeja kuuntelemaan, niin samalla vaivalla ja samalla rahalla saan kuullakseni maailman parhaita, joten valinta kääntyy aina heihin. Kyllähän Eero parhaansa tekee esimerkiksi kappaleessa Rock and Roll Hoochie Koo. Mutta kun siitä on se Johnny Winterin versio… Eero kuuluu sukupolveen joka on opetellut englantinsa vasta aikuisiässä ja se kuuluu laulussa. Soittamisen riemu tässä kyllä välittyy, vaikkapa vanhassa klassikossa The girl can’t help it.

Kategoria: Rap

24. Paperi T: Malarian pelko

Arvosana 6

Räppäys sinänsä sujuu, riimit tietysti vähän sinne päin, kuten tyyliin kuuluu (”siihe/kiire”, ”talvet/arvet”). Ei tarpeeksi musiikkia ollakseen musiikkia. Eivätkä sanoituksetkaan kovasti kiinnostaneet. Elokuva-kappaleessa kiva kertosäe.

23. Kendrick Lamar: To Pimp a Butterfly

Arvosana 5

Aika pitkä 1 h 18 minuuttia oli. Räpätyksestä olisi varmaankin saanut enemmän irti, jos olisi tavannut sanoitusta samalla. Mutta niin paljoa ei riittänyt kiinnostus  ”kuvaan afroamerikkalaisten osasta 2010-luvun Yhdysvalloissa”. Ihmetyttää vaan, kuka muu kuin Ilkka Mattila tätä Suomessa kuuntelisi.

Kategoria: Pop/Rock

22. Yona: Naivi

Arvosana 7+

Melodista kamaa, helposti kuunneltavaa, muutamia tarpeettomia kiekaisuja lukuun ottamatta. Sanoitukset ovat parisuhdesisältöisiä, runotyttönäkökulmasta.

21. Matthew E. White: Fresh Blood

Arvosana 7

Kaksi ekaa biisiä (Take care my baby, Rock & Roll is cold) tuntuvat oikeinkin lupaavalta, kulkevaa soulia Marvin Gayen tapaan. Mutta valitettavasti löysät tulevat housuun näiden jälkeen ja Jeesuskin vedetään mukaan sanoituksiin, mistä ei lisäpisteitä ainakaan heru.

20. Susanne Sundför: Ten Love Songs

Arvosana 6 1/2

Monipuolisia sovituksia. Ei kuitenkaan mitään sellaista, mikä saisi laittamaan levyn toisen kerran soimaan. Kriitikon mukaan puolet Abbaa ja puolet Robyniä. Kyllä ABBAn melodioista ollaan kuitenkin melko kaukana tarttuvuuden suhteen. Toimivin biisi on Memorial.

19. Antti Tuisku: En kommentoi.

Arvosana 6

Tanssibiitillä juttua ihmissuhteista ja baarielämästä. Vierailijoina pari suomalaista räppääjää huonommasta päästä. Antti on positiivinen persoona, mutta tässä on arvioitu musaa.

18. The Valkyrians: Rock My Soul

Arvosana 6

Enpä ollut kuullut tästä kotimaisesta ska-yhtyeestä, vaikka neljättä levyään jo tarjoilevat. Suomi-aksentti kuuluu, mutta kuuluuhan se jamaikalaisillakin – ei siis Suomi-aksentti, mutta aksentti. Saattaa olla kiva live-akti, mutta on tämä liian kotikutoista ihan asiakseen kuunneltavaksi. Ja sitä paitsi liian letkeää näihin keleihin (kuuntelupäivänä -25 C).

17. Anna Von Hausvolff: The Miraculous

Arvosana 5-

Taas entuudestaan aivan tuntematon artisti. Vahvasti Björk-vaikutteista taide”rockia” Ruotsista. Jotkut biisit aivan sietämätöntä ulinaa, tosissaan jouduin tsemppaamaan esimerkiksi The Oath –teoksen loppuun asti. Kuunneltavimmillaan oli  kun joku urku soittaa 20 sekuntia yhtä nuottia. On tarkoitetttu varmaankin kuunneltavaksi sienipäissään seinän kokoisista kaapeista.

16. Von Hertzen Brothers: New Day Rising

Arvosana 7+

Harmitonta musiikkia, joka ei ärsyttänyt, mutta ei houkuttanut toiseen kuunteluunkaan. Dreams oli kiva biisi, Beatles-vaikutteinen ilmava ralli kitararäimeen keskelle.

15. The Libertines: Anthems For Doomed Youth

Arvosana 7

Alkoi pirteän Clash-henkisesti. Biiseihin kuitenkin väsyi levyn (58 min) edetessä. Vaikea keksiä käyttötarkoitusta, liian häiritsevää taustamusiikiksi, mutta ei tarpeeksi kiinnostavaa kuuntelumusiikiksi.

14. Natalie Prass: Natalie Prass

Arvosana 6 1/2

”Vaikuttava erolevy”, sanoo kriitikko. Minä en vaikuttunut. Ehkä arvosana olisi parantunut, jos olisi perehtynyt enemmän sanoituksiin. Muutamassa biisissä mukavia viulusovituksia ja 50-luvun musikaalitunnelmia (Your fool, Side by side)

13. New Order: Music Complete

Arvosana 6

Täyden kympin levy sanoi Hesarin kriitikko, mutta minä sanon, että höpöhöpö. Aika puuduttavaksi kävi tuo tanssibiitti jo kolmannen biisin kohdalla ja viidennen jumputuksen jälkeen oli pakko pitää taukoa. Kiinnostavin zipale oli puhelaulettu Stray dog ja The Game, joka ei ole ihan samaa hölkkää koko biisi.

12. Pimeys: Aika tihentyy

Arvosana 7-

Odotin kovasti tältä, kun kriitikko lupasi melodisen rockin paluuta, Eppu Normaalia ja Egotrippiä päivitettyä. Mutta, mutta…ei tämä oikein riitä. Kertosäkeet eivät ole tarpeeksi tarttuvia, riimit ovat liian usein vain sinne päin ja toisen vokalistin ääni on kireä Sanoituksissa ei ole riittävästi tarttumapintaa, mutta toisaalta eivät ole tarpeeksi dadaa ollakseen kiinnostavia, kuten esimerkiksi Liekki-yhtyeellä. Soitto sinänsä kulkee ainakin tällaisen diletantin korviin mukavasti. Nimikappale on kiinnostavinta matskua.

11. The Sonics: This is the Sonics

Arvosana 8 1/2

Pelin henki on selvä ekasta biisistä alkaen: Nyt rytisee! On pakko rakastaa näitä seitsemänkymppisiä pappoja, jotka rääkyvät pari sukupolvea nuoremmat yrittäjät suohautaan. Bändi levyttää uutta materiaalia 49 vuoden tauon jälkeen, lienee maailmanennätys. Ovathan nämä jyräykset aika samasta muotista valettuja, mutta se muotti on hyvä. Hyvä tiivistys Sonicsin tarinasta on Hesarin jutussa Tavastian keikasta 2015 lokakuussa.

 “We have to save the planet

 It’s the only one with beer!”

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1445742089073

10. Courtney Barnett: Sometimes I Sit and Think, Sometimes I Just Sit. Indiehitti Pedestrian at Best

Arvosana 7-

Pehmogrungelauluntekijän debyyttialbumi. Arkipäivän havaintoja ja nuoren aikuisen parisuhdepohdintoja. Ei antanut minulle paljoakaan. Kiva biisi on Depreston.

9. Eagles of Death Metal: Zipper Down

Arvosana 8

Hauskasti nimetty bändi ei ole sen enempää Eaglesia kuin death metaliakaan. Eniten tulee mieleen 2000-luvulle päivitetty ZZ Top. Paras biisi I love you all the time on silkkaa Beatlesia. Mukana jopa Duran Duran –cover. Hyvin kulkee. Kuuntelen toisenkin kerran.

8. Jukka ja Jytämimmit: Jytää vaan

Arvosana 7

Mitenköhän tähän suhtautuisi? Bailausmusaa, varmaankin hyvä liveakti. Jäi mietityttämään, että onko tuo retroilu ja epä-älyllisyys vähän päälle liimattua. Että onko tämä sittenkin oikeasti fiksu kaveri, joka vaan leikkii hölmöä. Sleepy Sleepersin kanssa ei koskaan tarvinnut sitä miettiä. Sanoituksista on tunkkaisen miksauksen vuoksi vaikea saada selvää.

7. The Charlatans – Modern Nature

Arvosana 7

Harmitonta käyttömusaa. En tosin keksi miksi juuri tämän laittaisin koskaan soimaan kaikista maailman levyistä. Come home baby ja In the Tall grass kelpo biisejä.

6. Anna Järvinen: Buren

7+

Mukavastihan tämä kulkee, kun ekan ”biisin” taidetunnelmista päästään liikkeelle. Ekalla kuuntelulla tarttui parhaiten Kraften.

-----------------------------------------------

5. Bo Kaspers Orkester – Redo att gå sönder 
Arvosana 7 1/2
Monipuolista musiikkia. Haipuu helposti taustamusiikiksi, jos ei koko ajan keskity kuunteluun.

4. Blur – The Magic Whip 
Arvosana 6 1/2
Brittipoppi oli 90-luvulla parempaa. Ei riittävän tarttuvaa minun makuuni. Pari biisiä, jotka voisi melkein kuunnella uudestaankin (Ice Cream Man, Ong Ong).

3. Björk – Vulnicura strings
Arvosana 4
Aivan kamalaa taideulinaa. Melodiatonta ”laulua” jousien säestyksellä. Biisejä ei erota toisistaan. Täytyy olla syvästi häiriintynyt yksilö tästä nauttiakseen. Ja 63 minuuttia!

2. Belle and Sebastian: Girls in Peacetime want to Dance 
Arvosana 7
Helposti kuunneltavaa,mieleen tulee 90-luvun brittipoppi, Pet Shop Boys ja ABBA. Biiseistä puuttuu kuitenkin esikuvien melodiset koukut, joten jää indie-kamaksi. Sopii harmittomaksi taustamusiikiksi.

1. Alabama Shakes: Sound & Color 
Arvosana 8-

Kivaa funkia, rajuakin menoa joissakin biiseissä. Mikään kappale ei noussut massasta, mutta kaksi viimeistä olivat liian outoja.

________________________________________________________________________

                                       Arviointiperusteet:

10

Kymppiä en oikeastaan anna uudelle levylle, koska klassikoillekin pitää jättää asteikolla tilaa ja vasta vuodet ja vuosikymmenet paljastavat, onko kyseessä klassikko.

9

Levyllä (lähes) kaikki kappaleet ovat vähintään hyviä. Herättää riemun ja ilahtumisen tunteita. Levy jää kestokuunteluun.

8

Levy on hyvää käyttömusaa ja sen saattaa kuunnella uudestaankin. Tai se sisältää joitain oikein hyviä kappaleita, mutta materiaali on epätasaista.

7

Levyllä oli kappaleita, joita saattaisi kuunnella uudestaankin eikä muukaan materiaali ärsytä.

6

Levyllä oli yksittäisiä kappaleita, jotka eivät saisi vaihtamaan radion kanavaa, mutta kokonaisuus jäi välttävän puolelle. Ei jatkoon.

5

Kärvistelin levyn loppuun, mutta en tule siihen ikinä palaamaan. Huono oli.

4

En pystynyt kuuntelemaan levyä loppuun. Yritin, mutta oli kerta kaikkiaan niin kauheaa melua, ettei vaan pystynyt.

FIFAn puheenjohtajakandidaattien katu-uskottavuus

Korruptoituneiden paskiaisten kattojärjestön FIFAn johtoon on ilmoittautunut kahdeksan hakijaa. Alla arviot heidän katu-uskottavuudestaan nimien perusteella.

8. Salman Bin Ebrahim Al-Khalifa
Jää valitettavasti viimeiseksi. Bahrainin kruununprinssi ei sovellu FIFAn johtoon, koska pätäkkää on jo entuudestaan niin paljon, ettei tarvitse lahjuksia, hän maksaa niitä.

7. David Nakhid
Syy huonoon sijoitukseen paljastuu tämän entisen futarin nimen ääneen lausuttaessa. Ei katu-uskottavuutta: nakhid ja muusi -linjalla ei paljoa keulita FIFAn johtoportaan tarjoilupöydissä.

6. Musa Bility
Ei jatkoon. Liberian jalkapallojohtaja olisi parempi Teoston johtoon, koska musability. Ellei sitten uusi ura urkene ohjelmistojen käytettävyysasiantuntijana nimeltä M. Usability.

5. Michel Platini
Tämän suhmuroivan roiston etuna on sama nimi kuin takavuosien jalkapallojumalalla. Oli Blatterin kakkosmies, joten oppi kaiken lahjuksista ja omien tulojen maksimoinnista. Vahva ehdokas.

4. Prinssi Ali-Bin Al-Hussein
Jordanian prinssi olisi erinomainen valinta tämän rikollisjärjestön johtoon, luistaa kaikista syytteistä, koska sisällyttää jo nimeensä alibin.

3.  Gianni Infantino
UEFAn pääsihteeri on myös oivallinen ehdokas. Kun paska osuu tuulettimeen, voi aina vedota siihen, että on infantiili.

2. Jerome Champagne
Sukunimestä selviää kerralla, mikä on pelin henki. Nyt ei mennä Karjalalla lötkötuopista, kuten Hartwall-areenalla. Vahvat näytöt organisoidusta rikollisuudesta Sepp Blatterin neuvonantajana.

1. Tokyo Sexwale
Tällä nimellä ei voi lähteä kuin pornotähdeksi, hikisen funk-bändin keulahahmoksi tai FIFAn johtajaksi.  Lisää katu-uskottavuutta tuovat 13 Robben Islandilla vietettyä vankilavuotta. Rakkauden valaan katu-uskottavuus riittää myös tekoihin; alla kuva tämän eronneen etelä-afrikkalaisen miljardöörin uudesta kaksikymppisestä tyttöystävästä, Nataxa da Silvasta.

 

Inspiraation kirjoitukseen antoi Facebook-ystävä Ilkka.

Juice-projekti: 20 parasta biisiä (viimeinkin!)

Hiukan hävettää, että Juice-projektin viimeinen päivitys meni näin myöhään. En vaan ole pystynyt päästämään irti tuosta jutusta. Mutta pakkohan tämä on tehdä, että pääsee eteenpäin. Tässä siis Juicen 20 parasta biisiä. Tekstit on muokattu 2014 syksyn konserteissa käyttämistäni juonnoista.

20. Kaksoiselämää (1986, Yölento)
Yölento jäi Juicen uran myydyimmäksi levyksi, yli 80 000 ostajaa. Biisin syntyi  elämäntilanteessa , jossa Juicen sen aikaisella vaimolla oli avioliiton ulkopuolinen suhde, mutta sanoitus kasvaa näitä lähtökohtia paljon isommaksi, universaalimmaksi kaipauksen kuvaukseksi.

19. Edestakaisin (Laihia-Heinäpää) (1980, XV yö (Tauko III))
Laulussa ei ole syvällistä ihmissuhdeasiaa, ei elämänfilosofiaa, se ei ole musiikillisesti kovin mielenkiintoinen eikä se ole erityisen hauskakaan. Kappale on näin korkealla yksinkertaisesti siksi, että siinä on hieno tunnelma. Siinä ollaan matkalla Suomen kesässä. Ja se kertoo myös ystävyydestä. Ja onhan siinä muutama kiva kielellinen koukku, kuten nelostie, joka oli ruotsiksi ruuhkainen eli 70-luvun suuren maastamuuton vuoksi lähteneet palaavat kesälomilleen Volvoillaan.

18. Outoon valoon (1980, XV yö (Tauko III))
Laulu kertoo huumausaineiden hallussapitorikoksesta syytetyn henkilön kokemuksista. Korostan, että kyseessä on tässä vaiheessa epäily. Laulussa on kafkamainen tunnelma, laulun subjekti ei tunnu hahmottavan tilanteensa kokonaiskuvaa, yhteiskunta näyttäytyy hänelle taskulamppuina, pamppuina, “talona”, johon mies viedään.

17. Atomisuoja (1982, Sivilisaatio)
Vuonna -82 me pelkäsimme kaikki ydinsotaa. Oli tunne, että ihan minä päivänä tahansa joku hullu painaa nappia ja koko paska lentää ilmaan. Opinto-ohjauksen keskiössä olivat koululaisen tulevaisuuden vaihtoehdot: kuolema lämpöaallosta, kuolema paineaallosta tai kuolema säteilystä. Juicekin julisti talonsa tontin ydinaseettomaksi vyöhykkeeksi. Tämä Siviliisaatio-levyltä löytyvä tykitys kertoo noista 80-luvun alkupuoliskon ankeista tunnelmista.

16. Toisinajattelija (1982, Sivilisaatio)
Sivilisaatio-levystä Juice sanoi, että joskus studioon mennessä oli levyn laulut valmiina, joskus ne syntyivät studiosession aikana, Sivilisaation kanssa ei tiedetty vielä studiosta poistuttaessakaan mitä levyllä on. Tekoprosessista huolimatta kappale on Juicen levyiltä välittyvän filosofian aivan kulmakiviä. Tuossa filosofiassa on arveluttavaa, jopa pelottavaa, kuulua mihinkään joukkoon, puolueeseen, järjestöön, kirkkoon, edes Juicen yleisöön. Asiat pitää ajatella itse ja tämä laulu kysyykin, että jos ei päädy toiseen lopputulokseen kuin muut, onko se edes ajattelua. “On helppoa olla samaa mieltä, on helppoa olla mieletön”.

15. Syys (1981, Ajan henki)
"Syys"kertoo mielentilasta, joka muistuttaa syksyä. Se on erolaulu - kauneimpia suomalaisia erolauluja. Yhteen palaaminen on tässä vielä mahdollista, ainakin siitä voi haaveilla. Tällaista rakkautta ei ole varaa menettää, koska “sä olet keidas erämaassa rakkauden”.

14. Kuumaa tuhkaa (1981, Ajan henki)
Laulun rakennusaineina ovat muun muassa kirjaroviot, Rooma, kyyhkyt, leirinuotiot ja paloarvet. Mitä se kaikki sitten tarkoittaa, siitä jokainen muodostakoon oman käsityksensä. Tai sitten vaan jää liikoja miettimättä kellumaan tämän unenomaisen biisin tunnelmaan

13. Ei elämästä selviä hengissä (1980, XV yö (Tauko III))
Juice kertoi, että kun hän vuonna -88 heräsi lähes hengen vieneen  juopottelun ja sisäelinten pettämisen jälkeen sairaalassa, vuoteen ympärillä oli kuuden valkotakkisen lääkärin kollegio. Ylilääkäri seisoi sängyn päädyssä naama vakavana ja lausui: “maksasi sanoo poks - däng däng”. Siihen ei voinut kuulemma kuin antaa aplodit. Kyseinen biisi oli ilmestynyt kahdeksan vuotta aikaisemmin. Laulun nimessä olevan ajatus lienee sinänsä ikivanha, Juice antoi sille suomen kieleen sanonnaksi jääneen muodon

12. 3.30 (1975, Juice ja Mikko)
Tästä voinee sanoa, että se on Juicen rakastetuin tuntematon kappale. Laulu johdattaa aamuöisiin assosiaatioihin, joissa ovat sulassa sovussa pellon yli lentävä varis sekä huoli olutvarannon riittämisestä. Mutta miksi nimi on 3:30? Yleisesti arvellaan, että kyseessä on kellonaika, mutta siihen en usko, koska laulussa lauletaan myös, että "kahvilat avaa ovensa vähitellen" eikä mikään kahvila vuonna 1975 avautunut ennen yhdeksää. Arvelenkin, että se viittaa taiteilijan rakastamaan A-olutpulloon. Sen vetoisuus on 330 millilitraa.

11. Viidestoista yö  (1980, XV yö (Tauko III))
Uskallan sanoa, yksi Juicen kolmesta tunnetuimmasta kappaleesta. Melko hyvin tunnettua on myös, että se kertoo kahden viikon juomaputken päättymisestä. Kertoo se siitä, ja kertoo se paljon muustakin, sanoi Juice. Muun muassa yöstä Harri Rinteen avovaimon kanssa Ratinan puistossa.  Laulu on nykyään niin tuttu, että se helposti vaan soljuu korvien ohi. Mutta jos sitä oikein asiakseen antautuu kuuntelemaan, huomaa , että säkeet sisältävät paljon kestäviä ajatuksia. “Kaikki paitsi elämä on turhaa.” Siinä hieno virke vaikka hautakiveen.

10. Ollaan ihmisiksi (1981, single)
Biisi löytyy myös Kuopio - Iisalmi - Nivala -livelevyltä. Laulun sanoitukseen on ovelasti saatu 11 eläinlajia ja muita ihmisiin liitettyjä eläimellisyyksiä. Laulun esittämä vaatimus on yksinkertainen, mutta silti suuri haaste

9. Musta aurinko nousee (1985, Pyromaani palaa rikospaikalle)

Tämä rakkauslaulu on tunnettu muun muassa siitä, että kappaleen nimen voi ymmärtää ainakin kolmella tavalla.  Lähdetään kuuntelemaan, miten Musta aurinko nousee.

8. Risainen elämä (1984, Boogieteorian alkeet)
Hyvin paljas, suorastaan raa’an tunnustuksellinen laulu kuluttavaa elämää viettävän miehen ihmissuhdeongelmista. Lyriikasta voisi poimia esim. kaksimerkityksellisen säeparin “en pelkää lentämistä, minä lennän mielelläin”.

7. Klovni heittää veivin (1975, Juice ja Mikko)
Juice oli 25-vuotias kun levy julkaistiin ja tässä laulussa hän aivan oikein  ennustaa tulevan kohtalonsa: “Minä tapoin toisten aikaa, minut tappaa aika toisten”. Sanoitukseen Juice on piilottanut myös tapailemiaan naisia: “Elämäni ikkunat, kai koottiin SIRPAleista, oli soittoni vain pelkkää HELInää, jäi tuhka toiveistani, niin loppuun palaneista vain TUULI enää tuskaa lievittää”. Sävellys tässä teoksessa on Mikko Alatalon.

6. Luonas kai olla saan (1976, Keskitysleirin ruokavalio)
Biisissä on suorastaan ikoninen intro sekä hienoja kielikuvia: “kun yö saapuu ylle elämän valtatien”.  

5. Mies joka rakastaa itseään (1980, XV yö (Tauko III))
Juicen ensimmäinen elokuvaesiintyminen oli Aki Kaurismäen Valehtelija-elokuvassa, jossa Juice lauloi tämän keikalla. Tästä hyvin omaelämäkerrallisessa tekstistä löytyy ehkä jotain meillekin, jotka emme ole maankuuluja keikkamuusikoita. Varmaankin aika moni on jossain vaiheessa joutunut kysymään, että “mä oonko vain tumpattu savukkees, se jota ei poltettu loppuun ees.”

4. Myrkytyksen oireet (1981, Ajan henki)
Vuonna -79 Three Mile Islandilla Harrisburgin pikkukaupungin lähellä Yhdysvalloissa tapahtui ydinvoimalaonnettomuus. Vain 12 päivää aikaisemmin oli ensi-iltansa saanut elokuva Kiina-ilmiö, joka käsitteli samaa aihetta. Tästä Ajan hengestä Juice teki biisin saman nimiselle levylleen. Hän tietenkin sekoitti ydinsoppaan muutakin: Martti Lutherin omenapuun ja elämänfilosofiaansa - mottona minä rakastan.

3. Syksyn sävel (1975, single)
Biisi alkaa Suomen tunnistettavimmalla rumpukompilla. Biisi julkaistiin alunperin singlenä vuonna -75 eikä sitä löydy miltään Juicen varsinaiselta albumilta. Se oli Juicen uran ensimmäinen floppi, singlelistan korkein sijoitus 18, mutta on sittemmin kasvanut yhdeksi Suomen tunnetuimmaksi lauluksi.

2. Per Vers, runoilija (1974, Per Vers, runoilija)

Tästä sanoituksesta ei oikein voi nostaa mitään säettä esiin, se on niin täydellinen koko kappaleen ajan. Tai ehkä se lopetus, joka saa ihokarvat pystyyn joka kerta, “jää rokki auton radiosta soimaan ja tyhjään nurkkaan huutaa mykkä suu”.  Kiinnostavana yksityiskohtana on myös tuskan viitta, jonka Juice tässä viskaa hartioiltaan, mutta  sitten Syksyn sävel -laulussa  vuotta myöhemmin on jälleen hartioille.

1. Syvänmerensukeltaja(1982, Sivilisaatio)

Olen ilmeisen yksin tämän valintani kanssa, joten perustelen: Tämä ykkösbiisi ei ole huumorilaulu. Se ei ole elämänfilosofiaa. Se ei ole Juicen suuria rakkauslauluja. Siinä on vielä isompi teema. Nimittäin rakkaus ei valitettavasti osu meidän kaikkien kohdalle koskaan. Mutta tämä osuu - varmasti.  

Pintatasolla laulu kertoo haaksirikon kohteeksi joutuvasta matkustajasta, joka jollain ihmeellisellä tavalla oppii elämään veden alla, pitää uudesta elämästään ja hylkää ihmiskunnan jäsenyyden. Aika ohuesti verhoiltu symboliikka paljastaa, että kyse ei ole sukeltamisesta vaan kuolemasta. Laulussa ei ole kertosäettä. On vain toistuva säe “on hyvä olla täällä”. Mitä se tarkoittaa? Onko se lohduttava viesti toiselta puolelta, onko se nyt ajateltuna, Juicen viesti toiselta puolelta. “On hyvä olla täällä.” Vai onko se jotain vielä haastavampaa, pitäisikö meidän elossa olevien useammin oivaltaa tuo. Pitäisikö meidän useammin sanoa se ääneen: “on hyvä olla täällä”.  Musiikillisesti tässä biisissä on huikaisevan hypnoottinen kitarariffi, lopun monumentaalisen instrumentaaliosuuden kirkonkellot tuovat iäisyyden tuntua. Ja sitten - kun biisi on jo  loppunut - tulee vielä yksi ääni. Aivastus! Se kertoo, että kaiken tämän mahtipontisuuden ja lopullisuuden jälkeen - ei tämä niin vakavaa ole. Tämä on vain rock-n-rollia.

Ja tiedättekö mitä? Tämä ei jää tähän! Nimittäin syksylllä 2015 Juice-proggiksemme palaa uudessa muodossa. Pysykää kanavalla!

Juicen 50 parasta biisiä myös Spotify-listana.

Vain elämää 2014 parhaat biisit

Koska Vain elämää -konsepti on tuoreiden jäähallikonserttien johdosta taas ajankohtainen ja koska olen lahjakas laittamaan biisejä paremmuusjärjestykseen (ks. Juice-projekti), on aika julkistaa
 kauden 2014 20 parasta Vain elämää-biisiä!

Tykkään kuunnella cover-versioita. Niistä paljastuu toisaalta biisien hyvyys - mitä kaikkia aineksia tulkintoihin biiseistä löytyy. Ja toisaalta artistin hyvyys, miten hän saa toisen tunnetuksi tekemän laulun elämään. Voi myös tapahtua Keisarin uudet vaatteet ilmiö: paljastuu että hyvinä pitämissään biiseissä ei kovin paljoa ole sisältöä ollutkaan, tulkitsija on ollut vaan niin ylivertainen.

Lista syntyi niin, että raahasin viralliselta levyltä omalle soittolistalleni kaikki biisit, joita ajattelin kuuntelevani useammankin kerran. Ja katso - niitä oli juuri 20 kappaletta! Listalla on ei ole dueettopäivän biisejä, koska niitä ei löydy Spotifystä.

Artistijakauma tässä top-20:ssä on (käytän vain etunimiä, koska nämä kaikki ovat henkilökohtaisia tuttujani, koska olen ikäänkuin ollut viikon mökillä heidän kanssaan):

Elastinen 1, Samuli 1, Vesku 2, Paula K 2 , Toni 4, Paula V 4, Jenni 6. Oho - yllättäen kaikki Jennin versiot ovat mukana, lukekaa kuitenkin ensin perustelut, ennen kuin tuomitsette.

Listaa voi lukea kuunnellessa Spotify-listaani. Se löytyy nimellä "Vain elämää 2014 top-20" ja selainlinkkinä tästä.

20. Kiittämätön (Paula Vesala). Hyvä esimerkki siitä, että Jenni Vartiaisen biisit eivät ole niin hyviä kuin miltä ne kuulostavat.

19. Sori (Paula Vesala). Kelpo käyttömusaa. Laulaja tietää mistä kertoo.

18. Elegia (Paula Vesala). Hyvä biisi ja teksti timanttia. Tässä on ongelmana, että definitiivinen versio on jo tehty. Vaikea siihen Loirin tulkintaan on mitään lisätä. Menee fangirl-osastolle. 30-vuoden päästä uusi yritys. Mutta kyllä teksti "rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin" saa karvat pystyyn.

17. Teit meistä kauniin (Samuli Edelman). Edelman ottaa tekstit omikseen, ymmärtää mistä laulaa ja välittää sen kuulijalleen. Tässä valitettavasti kertosäkeen sovitus on tympeä eurojumputus. Paras kuitenkin Edelmanin biisivalinnoista näissä kekkereissä.

16. En haluu kuolla tänä yönä (Toni Wirtanen). Sovitus ja tulkinta on lähinnä runtattu menemään, mutta ehkä biisissä ei ole aineksia enempään.

15. Peggy (Elastinen). Ainoa Elastisen räppiversioista, joka päivitti alkuperäistä jotenkin kiinnostavasti. On otettu biisin paras osuus ja lisätty siihen oma lyriikka, joka toimii. Hyvää bilemeininkiä.

14. Miten ja miksi (Paula Vesala). Biisi hölkkää kivasti eteenpäin ja tulkintakin  on kohdallaan. Hyvä.

13. Brontosauruksen yö (Toni Wirtanen). Erikoinen valinta. Fanipohjalta vetäen kaikki peliin on  aina hyvä lähtökohta. Huilusoolo!

12. Kohtalokas samba (Jenni Vartiainen). Jenni antaa kaikkensa, kuten aina. Tämän biisin mahdollisuudet Loiri tosin luotasi jo pohjaa myöten, esimerkki Kari Tapion juhlakonsertista.

11. Joutsenet (Paula Koivuniemi).  Sielukas tulkinta ja sovitus kasvaa kivasti.

10. Luotan sydämen ääneen (Jenni Vartiainen). Tämä biisi kulkee! Ja tuo kiekaisu: omanain-wa-ba-bau-dabba. Se on hunajaa.

9. Sata kesää, tuhat yötä (Toni Wirtanen). Tonin huutolaulu SATA! KESÄÄ! oli yksi kauden huippuhetkistä. Hyvä Metallica-sovitus, mutta biisin A-osassa ei tapahdu oikein mitään, niin ei nouse tämän korkeammalle.

8. Lautturi (Jenni Vartiainen). Täydellisesti Jennille sopiva biisi. Tulkinta on koskettavampi kuin alkuperäinen.

7. Anna soida (Vesa-Matti Loiri). Maestro saa hyvän grooven päälle tässä.

6. (Sinä olet) aurinko (Jenni Vartiainen). Tämän pornolaulun lyriikat eivät oikein istu naisen suuhun. "Minä pudotan ankkurin veteen joka odottaa, että veneeni pohjasta tappi irtoaa." Itse asiassa tuo kertosäekin menee  oikeasti: "Ihana pano. Niin on nimesi kaunis sana. Ihana pano." Erittäin hieno välimerellinen sovitus. Ja se lopun tu-du-du-du-du-duu... Voisin kuunnella sitä tuntikausia. Oi että, värisyttää tuo tu-du-du-du-du-duu.

5. Sininen sointu (Paula Koivuniemi). Vahva tulkinta, kuulostaa siltä, että laulaja tietää jotain elämän sinisistä soinnuista. Todella hieno sovitus! Bassolla reilusti tilaa, dramaattiset rummut ja jousetkin saatu mahtumaan.Vihellys on aina vaarallinen ase biiseissä, mutta tähän sopii.

4. Armo (Vesa-Matti Loiri). Hankala arvioida musiikkina. Miten usein tätä oikeastaan haluaisi kuunnella? Mutta toisaalta tulkintaan tiivistyy ehkä 1900-luvun Suomen komein taiteilijaura, jos otetaan huomioon artistin tuotannon vaikuttavuus ja laaja-alaisuus. Arkun pohjalta vetäisty tulkinta. Hienoin kohta puhelauluna vedetty "Pahat enteet hiljaisuuden".

3. Anna mulle piiskaa (Jenni Vartiainen). Ajatus Jenni Vartiaisesta pyytämässä piiskaa on jo itsessään kolmossijan arvoinen. Tosin itse tulkinnassa ei ole mitään seksuaalista, aika kipeästä parisuhteesta tässä on kysymys. Ihmeellinen, toisesta maailmasta oleva on tuo kiekaisu piISkaa, miten sellaisenkin saa ihminen kurkustaan?

2. Kovemmat kädet (Toni Wirtanen). Ei tätä lapsenmurhasta kertonnutta laulua oikein pysty arvostelemaan. Ymmärsivätköhän ne 1,4 miljoonaa TV-katsojaa mistä on kysymys mukavassa perjantai-illan prime-time-viihteessä? Jotenkin Wirtasen tulkinta aiheuttaa kovemman reaktion kuin alkuperäinen aikoinaan. Aihe on niin rankka, nytkin kuunnellessa rupeaa itkettämään. Mutta onko tämä formaatti-itkua vai aitoa?

1. Heruuks (Jenni Vartiainen). Yllättävä veto ja yllättävä versio. Kaksi parasta tulkintaa aiheuttavat molemmat fyysisen reaktion. Tämä on kuitenkin eri reaktio kuin kakkosbiisissä. "Heruuks? Todellakin - enemmän kuin jaksais! Mul on jatkot, jos vastaat heruu, niin mennään."

Luettavaa: Vain elämää tuottaja Leri Leskisestä oli juuri juttu Hesarissa.

Ja vielä: Versio, jonka olisin halunnut kuulla: Sä laitoit minut nettiin Vesa-Matti Loirin laulamana.

Korkokengät ja mies

Hiljattain uutisoitiin Rennesin yliopistossa  (Université de Bretagne-Sud)  tehdystä tutkimuksesta, jossa selvitettiin naisten korkokenkien vaikutusta siihen, miten halukkaita miehet olivat tekemään naisen pyytämää pikku palvelusta, tässä tapauksessa täyttämään kyselylomakkeen.

"Paljastui", että miehet ovat mekaanisia otuksia. Tutkimusryhmä käytti koron korkeuksia 0 cm, 5 cm ja 9 cm. Miehet tottelivat naisen esittämää pyyntöä todennäköisyydellä 42%, 60%, 82%.

Tämä herätti luonnollisesti kysymyksen: 

Kuinka korkea kengän koron pitää olla, että kukaan mies ei enää pysty kieltäytymään?

Korrelaatio koron korkeuden ja vaikuttavuuden välillä näyttää riittävän lineaariselta, joten ekstrapoloin suoran arvoon 100 % ja sain tulokseksi:

Kun naisen jalkineen koron korkeus on vähintään 13,5 cm,
saa miehen tekemään mitä haluaa.




















Linkit:
Ilta-Sanomien uutinen aiheesta
Huffington postin uutinen
Alkuperäinen tutkimusraportti