Top-6 teatterikokemukset

Se toinen blogin lukija kommentoi lauantaina, että blogissa on liikaa talousasiaa. Seksiä ja väkivaltaa toivottiin, mutta sitä odotellessa kerron elämäni top-6 teatterikokemukset. Pannaan vaikka aikajärjestyksessä.

Taru Sormusten Herrasta, Ryhmäteatteri Suomenlinnassa, 1988
Ryhmiksen massiivinen 6 tunnin spektaakkeli, jossa mukana teatterin kovin kaarti. Vesa Vierikko oli jo 20 vuotta sitten hieno Gandalf, nyt olisi varmaan täydellinen, Kari Väänänen kiemurteli epäinhimillisesti Klonkkuna.

Phantom of the Opera, Tukholma Oscarsteater, n. 1992
Oman lajityyppinsä,teatterin tuotteistamisen päätepiste. Saman esityksen voi nähdä samanlaisena versiona missä päin maailmaa tahansa. Mahtipontinen musiikki ja valtava ylöspano tekivät vaikutuksen. Osansa kokemukseen oli myös matkalla: Helsingin terminaalissa joimme rauhallisesti kaljaa ja katsoimme satamasta poistuvaa laivaa. Kun hetken pohtimisen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että sehän oli meidän laivamme, tuli hätä. Takseilla Turkuun ja tunnelmalliseen Seawind-alukseen laulamaan rekkakuskien iloksi karaokea.
The Phantom of the opera is there - inside my mind...

5715 in Technocolour, Teatteri Miksei, Lappeenranta, n. 1994
Varmaankin ainoa esitys, jonka olen käynyt katsomassa kolme kertaa muuta kuin viran puolesta. Nuorilla esiintyjillä valtava draivi, ulkona toukokuun helle, sisällä hiki ja rintalastaa hakkaava teknomusa. Kimmo Saksasen häpeilemättömät varastukset koko populaarikulttuurin kuvastosta ja lähtökohdiltaan täydellisten puujalkojen sata-lasissa tanssiesitykset. Murhanhimoinen pellenumero ja suklaavanukkaalla tahrittuja näyttelijöitä. Kaunista. Jos se tykitys olisi tehty Helsingissä, kaikki ovet olisivat olleet auki.
Tech-no-is-dead-tech-no-is-dead....

Yrjö Kallisen valaistuminen, Tampereen Teatterikesä, 1995
Suomussalmi-ryhmän vierailuesitys Esa Kirkkopellon näytelmästä, pääosassa Taisto Reimaluoto. Aivan uudenlainen teatterin muoto minulle, kun en Mahnovitsinaa ollut nähnyt. Filosofiaa ja kansanlauluja. Esitys sytytti kiinnostuksen Yrjö Kallisen teksteihin ja mystiikkaan laajemminkin.
Näytelmän voi lukea Kirkkopellon kirjasta Nuori Kaarti.
Se on työväenliikettä parhaimmillaan, parhaim-parhaim-parhaimmillaan...

Tuntematon sotilas, Kansallisteatteri, 2008
Kristian Smedsin "tulkinta" - no - tuntematon sotilas se oli siinä mielessä, että aika lailla omiin tarkoitusperiinsä oli herra Smeds kääntänyt kansallisen monumentin. Mutta hieno ja vaikuttava esitys, kaikki nykyteatterin keinot käytössä. Tankin tuhoamiskohtauksessa nauroin vedet silmissä.

Kiviä taskussa, Helsingin kaupunginteatterin studio Pasila, 2009
Martti Suosalo ja Mika Nuojua esittävät koko irlantilaisen kylän ihmiset ja eläimet kaupan päälle. Ihmeellistä miten näytelmässä on tekstiä niin pirusti ja silti tuntuu, että koko ajan mennään toiminta edellä. Suurin ihme on se, miten seitsemän vuoden jälkeen äijät improvisoivat tuoreen oloisesti ja tuntuvat nauttivan yhteisestä illasta yleisön kanssa. Kaikki nauttivat.

Nyt kun luen yllä olevaa listaa, kysyn itseltäni, missä olen ollut 13 vuotta. Olisiko sattumaa, että vanhempi poika on juuri 13? Ja kun omiakin juttuja on yrittänyt työn ohessa tehdä, on katsominen jäänyt vähemmälle. Pitänee vielä katsoa kuittilaatikosta, olisiko siellä joku timanttinen esitys, joka jäi mainitsematta.

http://jaloste.blogspot.com