Vain elämää 2014 parhaat biisit

Koska Vain elämää -konsepti on tuoreiden jäähallikonserttien johdosta taas ajankohtainen ja koska olen lahjakas laittamaan biisejä paremmuusjärjestykseen (ks. Juice-projekti), on aika julkistaa
 kauden 2014 20 parasta Vain elämää-biisiä!

Tykkään kuunnella cover-versioita. Niistä paljastuu toisaalta biisien hyvyys - mitä kaikkia aineksia tulkintoihin biiseistä löytyy. Ja toisaalta artistin hyvyys, miten hän saa toisen tunnetuksi tekemän laulun elämään. Voi myös tapahtua Keisarin uudet vaatteet ilmiö: paljastuu että hyvinä pitämissään biiseissä ei kovin paljoa ole sisältöä ollutkaan, tulkitsija on ollut vaan niin ylivertainen.

Lista syntyi niin, että raahasin viralliselta levyltä omalle soittolistalleni kaikki biisit, joita ajattelin kuuntelevani useammankin kerran. Ja katso - niitä oli juuri 20 kappaletta! Listalla on ei ole dueettopäivän biisejä, koska niitä ei löydy Spotifystä.

Artistijakauma tässä top-20:ssä on (käytän vain etunimiä, koska nämä kaikki ovat henkilökohtaisia tuttujani, koska olen ikäänkuin ollut viikon mökillä heidän kanssaan):

Elastinen 1, Samuli 1, Vesku 2, Paula K 2 , Toni 4, Paula V 4, Jenni 6. Oho - yllättäen kaikki Jennin versiot ovat mukana, lukekaa kuitenkin ensin perustelut, ennen kuin tuomitsette.

Listaa voi lukea kuunnellessa Spotify-listaani. Se löytyy nimellä "Vain elämää 2014 top-20" ja selainlinkkinä tästä.

20. Kiittämätön (Paula Vesala). Hyvä esimerkki siitä, että Jenni Vartiaisen biisit eivät ole niin hyviä kuin miltä ne kuulostavat.

19. Sori (Paula Vesala). Kelpo käyttömusaa. Laulaja tietää mistä kertoo.

18. Elegia (Paula Vesala). Hyvä biisi ja teksti timanttia. Tässä on ongelmana, että definitiivinen versio on jo tehty. Vaikea siihen Loirin tulkintaan on mitään lisätä. Menee fangirl-osastolle. 30-vuoden päästä uusi yritys. Mutta kyllä teksti "rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin" saa karvat pystyyn.

17. Teit meistä kauniin (Samuli Edelman). Edelman ottaa tekstit omikseen, ymmärtää mistä laulaa ja välittää sen kuulijalleen. Tässä valitettavasti kertosäkeen sovitus on tympeä eurojumputus. Paras kuitenkin Edelmanin biisivalinnoista näissä kekkereissä.

16. En haluu kuolla tänä yönä (Toni Wirtanen). Sovitus ja tulkinta on lähinnä runtattu menemään, mutta ehkä biisissä ei ole aineksia enempään.

15. Peggy (Elastinen). Ainoa Elastisen räppiversioista, joka päivitti alkuperäistä jotenkin kiinnostavasti. On otettu biisin paras osuus ja lisätty siihen oma lyriikka, joka toimii. Hyvää bilemeininkiä.

14. Miten ja miksi (Paula Vesala). Biisi hölkkää kivasti eteenpäin ja tulkintakin  on kohdallaan. Hyvä.

13. Brontosauruksen yö (Toni Wirtanen). Erikoinen valinta. Fanipohjalta vetäen kaikki peliin on  aina hyvä lähtökohta. Huilusoolo!

12. Kohtalokas samba (Jenni Vartiainen). Jenni antaa kaikkensa, kuten aina. Tämän biisin mahdollisuudet Loiri tosin luotasi jo pohjaa myöten, esimerkki Kari Tapion juhlakonsertista.

11. Joutsenet (Paula Koivuniemi).  Sielukas tulkinta ja sovitus kasvaa kivasti.

10. Luotan sydämen ääneen (Jenni Vartiainen). Tämä biisi kulkee! Ja tuo kiekaisu: omanain-wa-ba-bau-dabba. Se on hunajaa.

9. Sata kesää, tuhat yötä (Toni Wirtanen). Tonin huutolaulu SATA! KESÄÄ! oli yksi kauden huippuhetkistä. Hyvä Metallica-sovitus, mutta biisin A-osassa ei tapahdu oikein mitään, niin ei nouse tämän korkeammalle.

8. Lautturi (Jenni Vartiainen). Täydellisesti Jennille sopiva biisi. Tulkinta on koskettavampi kuin alkuperäinen.

7. Anna soida (Vesa-Matti Loiri). Maestro saa hyvän grooven päälle tässä.

6. (Sinä olet) aurinko (Jenni Vartiainen). Tämän pornolaulun lyriikat eivät oikein istu naisen suuhun. "Minä pudotan ankkurin veteen joka odottaa, että veneeni pohjasta tappi irtoaa." Itse asiassa tuo kertosäekin menee  oikeasti: "Ihana pano. Niin on nimesi kaunis sana. Ihana pano." Erittäin hieno välimerellinen sovitus. Ja se lopun tu-du-du-du-du-duu... Voisin kuunnella sitä tuntikausia. Oi että, värisyttää tuo tu-du-du-du-du-duu.

5. Sininen sointu (Paula Koivuniemi). Vahva tulkinta, kuulostaa siltä, että laulaja tietää jotain elämän sinisistä soinnuista. Todella hieno sovitus! Bassolla reilusti tilaa, dramaattiset rummut ja jousetkin saatu mahtumaan.Vihellys on aina vaarallinen ase biiseissä, mutta tähän sopii.

4. Armo (Vesa-Matti Loiri). Hankala arvioida musiikkina. Miten usein tätä oikeastaan haluaisi kuunnella? Mutta toisaalta tulkintaan tiivistyy ehkä 1900-luvun Suomen komein taiteilijaura, jos otetaan huomioon artistin tuotannon vaikuttavuus ja laaja-alaisuus. Arkun pohjalta vetäisty tulkinta. Hienoin kohta puhelauluna vedetty "Pahat enteet hiljaisuuden".

3. Anna mulle piiskaa (Jenni Vartiainen). Ajatus Jenni Vartiaisesta pyytämässä piiskaa on jo itsessään kolmossijan arvoinen. Tosin itse tulkinnassa ei ole mitään seksuaalista, aika kipeästä parisuhteesta tässä on kysymys. Ihmeellinen, toisesta maailmasta oleva on tuo kiekaisu piISkaa, miten sellaisenkin saa ihminen kurkustaan?

2. Kovemmat kädet (Toni Wirtanen). Ei tätä lapsenmurhasta kertonnutta laulua oikein pysty arvostelemaan. Ymmärsivätköhän ne 1,4 miljoonaa TV-katsojaa mistä on kysymys mukavassa perjantai-illan prime-time-viihteessä? Jotenkin Wirtasen tulkinta aiheuttaa kovemman reaktion kuin alkuperäinen aikoinaan. Aihe on niin rankka, nytkin kuunnellessa rupeaa itkettämään. Mutta onko tämä formaatti-itkua vai aitoa?

1. Heruuks (Jenni Vartiainen). Yllättävä veto ja yllättävä versio. Kaksi parasta tulkintaa aiheuttavat molemmat fyysisen reaktion. Tämä on kuitenkin eri reaktio kuin kakkosbiisissä. "Heruuks? Todellakin - enemmän kuin jaksais! Mul on jatkot, jos vastaat heruu, niin mennään."

Luettavaa: Vain elämää tuottaja Leri Leskisestä oli juuri juttu Hesarissa.

Ja vielä: Versio, jonka olisin halunnut kuulla: Sä laitoit minut nettiin Vesa-Matti Loirin laulamana.