Nuorison huononemisesta

Kuten tunnettua, nykyinen nuoriso on huonompaa kuin mitä minun sukupolveni oli, kun me olimme nuoria. Myöskin minun sukupolveni nuoret olivat huonompia kuin mitä vanhempamme olivat nuorina. Vanhoista kirjoituksista voimme lukea, että sama trendi on jatkunut vähintään muinaisista roomalaisista asti. Ehkä jo esihistoriallisista ajoista.

Tämä herättää kysymyksen: Kuinka hyviä olivatkaan antiikin nuoret nykynuoriin verrattuna? Ajoittakaamme ”muinaiset roomalaiset” vaikkapa henkilöön, joka lienee nykynuoren puutteellisella yleissivistykselläkin tunnettu, Julius Caesariin. Hän, kuten kansakoulusta muistetaan, syntyi vuonna 100 eaa, siis 2113 vuotta sitten. 

Jos oletamme sukupolven kestoksi 30 vuotta, kuten sukututkimuksessa tehdään, matkaa Caesariin on 70,43 sukupolvea. Se on oikeastaan aika vähän. Kuvittelepa vaikka jääkiekon maailmanmestaruuskisojen mitalijoukkueiden pelaajisto jonoksi siten, että seuraava pelaaja on aina edellisen isä. Siellä jonon viimeisenä on Julius Caesar.

Entä paljonko sitten nuoriso sukupolvessa huononee? Huonontuminen ei ole yksiselitteistä, joissakin asioissa varmaankin enemmän kuin toisissa, mutta esimerkiksi laiskuus ja yleinen saamattomuus näyttävät arkikokemuksen mukaan kasvavan suorastaan räjähdysmäisesti jo yhdessä sukupolvessa. Meidän vanhempamme vielä hiihtivät kouluun ympäri vuoden ja ennen koulua olivat jo pienineet motin puita (pojat) tai tehneen kahdeksanlapsisen perheen päivän ruuat (tytöt) ja koulusta tullessa taltuttaneet kimppuun hyökänneen suden, joka oli sitten päreen valossa illalla nyljetty turkiksi talvea varten (”silloin poikaseni talvet olivat vielä TALVIA”). Meidän lapsemme puolestaan ostavat kaupasta jääpalakuutiopusseja, joissa on vesi kätevästi valmiina, koska niiden pussien täyttäminen on niin vaivalloista. On toki myös tunnustettava, että joissakin asioissa nuoriso on edellistä sukupolvea parempaa ainesta, ainakin englannin kielen taidossa. Toisaalta, täydelliselläkään englannin kielen taidolla ei antiikin Roomassa olisi ollut yhtään mitään käyttöä, koska englannin kieltä ei ollut vielä edes syntynyt. 

Kymmenen prosentin huononeminen per sukupolvi olisi liian pieni havaittavaksi ja 20% lienee liian suuri, joten olettakaamme 15% huononeminen.

Jos oletamme antiikin roomalaisen kaikenpuoleisen kyvykkyyden indeksiluvulle 100, saamme nykyteinin kyvykkyyden kaavasta 100 * (1-0,15) ^ 70,43 = 0,00107.

Nykyteinimateriaalin laadukkuus on siis noin sadastuhannesosa antiikin roomalaisen teinimateriaalin laadukkuudesta.

Näin isoja lukuja on vaikea hahmottaa, mutta voimme muuttaa tämän esimerkiksi roskapusseiksi: Jos nykyteini jaksaa viedä roskapussin pyytämättä kerran vuodessa, niin roomalaisteini jaksoi viedä 256 roskispussia joka päivä. Tulos kuulostaa oikean suuntaiselta.