Hajatuksia syksyn viimeiseltä kävelyltä

Joki on jäätymässä. Tänään pystyisi ehkä vielä melomaan.

Zlatanin näköinen tyttö käveli vastaan ja hymyili. Pakko kai se on tuolla naamalla. Kauniit naiset ovat usein tylyjä. Ehkä heidän täytyy olla. Miehet ymmärtävät hymynkin niin helposti väärin. Pirun kova tuuli täällä on. Ehkä melominen ei olisikaan ollut hauskaa.

Kiviä toisten kivien päällä. Mitä se merkitsee? Yleensä tuollaisia pinoja näkee rannoilla. Joku trikooasuinenkin juoksijatar vielä. Kesällä niitä oli paljon. Joskus muoti on hyvä asia. Hieno uusi talo mäen päällä. Vai peruskorjattu vanha? Hyvältä näyttää kuitenkin. Pitää kävellä tästä joskus vaimon kanssa.

Poikien vanha tarha. Liikaa muistoja.

Paljon autoja tarhan pihalla. Miksi lauantaina? Poikien vanha koulu. Lasta taluttaa äijä, joka näyttää siltä kuin Jack Nicholson näyttelisi vanhaa miestä. Enää sen ei tarvitse. Päälakikalju ja hapsottavat hiusten jämät, toispuolinen kävelytyyli. Arjen metodinäyttelijä. Onko tuo sen oma lapsi? Toinen poikien vanha koulu. Vedetään koko nostalgiatrippi samalla rahalla. Keinut näyttävät kahdeksanmetrisen Lady Gagan rintaliiveiltä.

Yksinäinen poika koripallon kanssa pipo päässä ja hanskat kädessä. Onko menossa korisboomi?

Laulaja kuulokkeissani laulaa "pääkalloilmapallolla nouset taivaaseen". Samaan aikaan vastaan tulee vanhus, joka pitää kahdella kädellä kiinni keltaisesta ilmapallosta. Absurdi tunne. Ukkelilla on vaaleanpunainen kangaskassi. Värikäs herra tai sateenkaarivanhus.

Lisää vanhuksia ja ilmapalloja. Yhdellä kartiona pystyssä oleva oranssi pipo ja kuulolaite. Ilmeisesti patterit loppu, koska huutaa kuin maailmanlopun edellä.

Menen S-markettiin. En ota ilmapalloa. Joulupukki. Miksi? Tulee väkivaltainen olo. Yritän ajatella, että piruparka tekee vain työtään. Ei ole vielä edes joulukuu. Saisiko jossain tehdä ostokset jouluvapaasti? Ehkä netissä. S-marketissa myös jotkut maistiaiset. Ehkä ilmaista kahvia. Se selittäisi vanhukset.

Muovikassi kädessä ei pysty ajattelemaan. Ihminen on epätasapainossa. Onnistuisiko, jos olisi kaksi kassia? Muovikassi kädessä näyttää malmilaiselta. Pitää muutenkin hankkia joku produktio ajateltavaksi. Ajatukset ovat sekalaisia.

Vaimo ei saanut työmatkalla jälkiruokaa. Teen Hesarissa reseptoituja suklaapalleroita illalla. Portviiniä ei ole. Korvaan sherryllä.

Painon hallintaa

Minusta ihmisen pitää olla ennen kaikkea onnellinen. Jos olet onnellinen läski, tässä kirjoituksessa ei ole mitään sinulle. Muutenkaan tässä ei ole mitään uutta kenellekään. Mutta yksinkertaisesta asiasta on tehty niin vaikea, että tämä piti kirjoittaa.

Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että painon hallinta on Suomen viimeinen yhtenäiskokemus. Kulttuurin pirstaloituessa emme enää kaikki lue samoja lehtiä, katso samoja ohjelmia, seuraa samoja julkkiksia. Vain läski on yhteistä. Missä tahansa seurueessa keskustelu kääntyy jonkin ajan kuluttua ruokaan, kaloreihin, laihduttamiseen. Jokaisella on tästä oma kokemuksensa. Ja mitä lihavampi ihminen, sen enemmän hänellä on teoriatason tietoa.

Asiaa kohtaan osoitetun intohimon ja painon hallintaan liittyvän valtavan teollisuudenhaaran koosta olen luullut, että laihduttaminen tai hoikkana pysyminen olisi jotenkin ylettömän vaikeaa.

Pääsin tutustumaan aiheeseen omakohtaisesti, kun havahduin siihen, että kessiä oli kertynyt minullekin. Vaimo auttoi havainnoinnissa. Niinpä kesäloman jälkeen aloitin elämäni ensimmäisen dieetin. Nyt sitä kuusi viikkoa viettäneenä, en voi kuin ihmetellä miksi kaikki ovat niin lihavia. Eihän laihtumisen eteen edes tarvitse tehdä mitään! Sen kun on tekemättä, nimittäin syömättä. Ja tekemättä olemisen, jos minkä luulisi olevan nykyihmiselle helppoa kun kaikessa pyrimme muutenkin pääsemään mahdollisimman vähällä.

Koko laihdutusteollisuuden, kaikki kurssit, kerhot, TV-ohjelmat, kirjallisuuden ja lehtiartikkelit voisi korvata yhdellä virkkeellä:

Lihot, kun saat enemmän kaloreita kuin kulutat.

Siinä se on. Pahoittelen, jos tuntuu naiivilta. Niin se onkin. Tuolla on vaikea myydä 250-sivuista kirjaa, joten pitää keksiä sivujen täytteeksi toinen toistaan kummallisempia dieettejä, joissa vältetään tai suositellaan hiilihydraatteja tai proteiineja tai rasvoja ja syödään harvoin tai sitten koko ajan ja mitataan raaka-aineita kirjevaa'alla. Tuo kaikki on aivan turhaa. Riittää kun katsoo paljonko ruoka-aineessa on energiaa ja syö sen mukaan. Kukaan ihminen maailmassa ei ole lihonut kaalia syömällä.

Muutama täsmennys vielä, jos tuo pääsääntö oli liian vaikea ymmärtää.

• Et liho siksi, että "ruoka vaan tarttuu sinuun". Lihot, koska syöt enemmän kuin kulutat.
• Et liho siksi, koska sinulla on sellaiset perintötekijät. Lihot, koska syöt enemmän kuin kulutat.
• Et liho siksi, koska sinulla on isot luut. Lihot, koska syöt enemmän kuin kulutat.
• Et liho siksi, koska olet masentunut/sairas/raskaana. Lihot, koska syöt enemmän kuin kulutat.
• Liikunnan merkitystä ei kannata yliarvioida. Tunnin kävelyllä ei montaa suklaapalaa kuluta. Sitä paitsi liikunta lisää ruokahalua. Joku sanoo, että liikkumiseen käytetty aika on pois syömisestä, mutta vuorokauteen jää kyllä silti tarpeeksi tunteja mässäämiseen.
• Älä osta kotiin herkkuja. Syöt ne kuitenkin. Jos sitä suklaata on pakko saada, raahaa perseesi kävelylle lähikauppaan se saadaksesi. Ja osta patukka. Ei levyä. Syöt sen kumminkin kokonaan.
• Nälkää ei tarvitse kärsiä. Voit syödä vaikka koko ajan, kun vaan otat huomioon ruoka-aineen energiapitoisuuden.

En tässä ryhdy omaa dieettiäni erittelmään, koska se tuskin kiinnostaa ketään, mutta yleisenä huomiona kerron, että hämmästyttävän vähästä olen joutunut luopumaan; töissä syön kuten ennenkin, viikonloppuisin syön kuten ennenkin, alkoholin juontia en ole vähentänyt ja silti paino vaan laskee. Kohta pitää ruveta vetämään suklaapatukoita välipalaksi etten vallan kuihdu olemattomiin.

Jyrki Katainen, älä puhu paskaa

Kävin Taiteiden yönä pääministerin virka-asunnossa Kesärannassa. Kuten aika moni muukin, sillä se oli ensimmäistä kertaa auki yleisölle. Sisään en jaksanut jonottaa, mutta kyllähän sitä jo tunsi itsensä valtiomieheksi tepastellessaan tontilla, istuessaan huvimajassa ja kuvitellessaan itsensä rantasaunaan. Jos ei olisi ollut niin hieno elokuun aurinkoinen ilta, mieleen olisi saattanut tulla, että tällä yllättävällä avoimuudella halutaan pitää kansa tyytyväisenä, kun hallitus ei saa aikaan yhtään mitään. Tai ollaan sentään saamassa jotain aikaan, suuromistajien ja poliitikkojen pörssiomistukset piiloon hallintarekisterin ja veronkiertoyritysten taakse.

Pääministeri Jyrki Katainen osoitti kiitettävää siviilirohkeutta käymällä sanomassa savolaiselle insinöörille, että hän on liian kallis. Jos ei suorastaan bruttopalkkaa pidä pudottaa, niin reaalipalkkaa kuitenkin. Jyrki vertaa mikkeliläistä insinööriä ruotsalaiseen tai saksalaiseen kolleegaansa.

Joko pääministeri on huonosti informoitu tai sitten hän valehtelee tarkoitushakuisesti. Tilanne on nimittäin se, että suomalaisen insinöörin palkka on jo pienempi kuin em. kollegoiden. Ruotsalaiset kuittaavat 5% ja saksalaiset 10% enemmän. Kun lisäksi otetaan huomioon Suomen korkeampi verotus ja korkeampi hintataso, ero kasvaa entisestään.

Jyrkin ehkä kannattaisi kuunnella Björn Wahlroosia ja muita isoja poikia, jotka ovat yhteen ääneen sanoneet, että, jos nyt aletaan vääntää kättä siitä ovatko palkankorotukset prosentin tai kaksi, menetetään kallista aikaa sen ison rakennemuutoksen tekemiseen.

Savolainen insinööri! Pää pystyyn! Suomen ongelmat eivät ole sinun syytäsi!

Linkit:

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/3037476/porssiomistukset-piiloon-kaikessa-hiljaisuudessa

http://www.uusisuomi.fi/raha/61702-jos-insinoori-suomessa-ruotsissa-ja-saksassa-tekee-saman-laitteen-suomalaisen-laitetta-ei

http://www.3t.fi/artikkeli/uutiset/tyoelama/insinoori_muualla_tienaisit_enemman

Aivoja syövällä ameeballa muhkea rintavarustus. Katso kuva!

Näin aatonaattona ovat juhannuksen iltapäivälehdet myynnissä. Kuten tunnettua, niitä myydään etupäässä seksillä. Tällä kertaa vain toinen lehdistä on pannut tissit lööppiin. Mutta molemmilla on sentään kannut kannessa. Koska itse katselen mieluummin ponnahtelevia puolipalloja kuin vaikkapa Timo Soinin lärviä, en viitsi tätä asiaa sen enempää paheksua.

Haitallisempana pidän toista keltaisen lehdistön myyntikikkaa: Väestön pelottelua täysin epäolennaisilla uhkakuvilla. Tämä ei ole niin ilmiselvää kuin seksillä myyminen, mutta lukekaapa lehtien lööppejä ja varsinkin nettilinkkejä sillä silmällä, että miten meitä jatkuvasti pelotellaan. Kun samaan aikaan elämme aikaa, joka on turvallisempaa kuin koskaan ihmiskunnan historiassa.

Tällä viikolla on peloteltu esimerkiksi AIVOJA SYÖVÄLLÄ AMEEBALLA. Otus aiheuttaa kyllä karmaisevan kuoleman yli 99% varmuudella, mutta onko se relevantti uhka ihmiselle. Tein hiukan tutkimusta. Tarkastellaanpa vaikka Floridaa, josta tämä uutinen on lähtöisin:

Vuonna 2011 kyseinen Naegleria fowleri aiheutti Floridassa neljä kuolemaa.

Samana vuonna osavaltiossa ammuttiin kuoliaaksi 691 ihmistä käsiaseilla. (Tässä luvussa eivät ole mukana itsemurhat.) On siis YLI SATASEITSEMÄNKYMMENTÄ kertaa todennäköisempää tulla ammutuksi Floridassa kuoliaaksi kuin tulla tappaja-ameeban aivosyömäksi. Riskiä voi tosin merkittävästi pienentää sillä, ettei ole musta mies huumekauppaa harjoittamassa. Satunnaisen suomalaisen turistin riski tulla ammutuksi lienee silti suurempi kuin joutua ameeban uhriksi.

Entäpä liikenne? Samana vuonna liikenteessä Floridassa kuoli 2 400 ihmistä. Liikennekuoleman todennäköisyys on siis KUUSISATAAKERTAINEN ameebakuolemiin nähden.

Päivän neuvo: Jos olet herkkä ihminen, älä lue iltapäivälehtiä. Edes netissä. Maailma ei ole niin vaarallinen paikka kuin niissä uskotellaan.

On vielä pakko ottaa tähän täysin aiheen ulkopuolelta uskonnollinen näkökulma, koska floridalaiset ja yhdysvaltalaiset yleisemminkin ovat hartaita kristittyjä. Tuon tappaja-ameeban uhreiksi joutuneet ovat pääosin alle 12-vuotiaita lapsia. Paikallisen uskomuksen mukaan on olemassa Jumala, joka on oikein ottanut asiakseen suunnitella ja luoda eliön, joka tappaa lapsia syömällä niiden aivot. En tiedä kumpi on vastenmielisempi ajatus, se että tuollainen jumala olisi olemassa vai se että joku on keksinyt tuollaisen jumalan.

Nuorison huononemisesta

Kuten tunnettua, nykyinen nuoriso on huonompaa kuin mitä minun sukupolveni oli, kun me olimme nuoria. Myöskin minun sukupolveni nuoret olivat huonompia kuin mitä vanhempamme olivat nuorina. Vanhoista kirjoituksista voimme lukea, että sama trendi on jatkunut vähintään muinaisista roomalaisista asti. Ehkä jo esihistoriallisista ajoista.

Tämä herättää kysymyksen: Kuinka hyviä olivatkaan antiikin nuoret nykynuoriin verrattuna? Ajoittakaamme ”muinaiset roomalaiset” vaikkapa henkilöön, joka lienee nykynuoren puutteellisella yleissivistykselläkin tunnettu, Julius Caesariin. Hän, kuten kansakoulusta muistetaan, syntyi vuonna 100 eaa, siis 2113 vuotta sitten. 

Jos oletamme sukupolven kestoksi 30 vuotta, kuten sukututkimuksessa tehdään, matkaa Caesariin on 70,43 sukupolvea. Se on oikeastaan aika vähän. Kuvittelepa vaikka jääkiekon maailmanmestaruuskisojen mitalijoukkueiden pelaajisto jonoksi siten, että seuraava pelaaja on aina edellisen isä. Siellä jonon viimeisenä on Julius Caesar.

Entä paljonko sitten nuoriso sukupolvessa huononee? Huonontuminen ei ole yksiselitteistä, joissakin asioissa varmaankin enemmän kuin toisissa, mutta esimerkiksi laiskuus ja yleinen saamattomuus näyttävät arkikokemuksen mukaan kasvavan suorastaan räjähdysmäisesti jo yhdessä sukupolvessa. Meidän vanhempamme vielä hiihtivät kouluun ympäri vuoden ja ennen koulua olivat jo pienineet motin puita (pojat) tai tehneen kahdeksanlapsisen perheen päivän ruuat (tytöt) ja koulusta tullessa taltuttaneet kimppuun hyökänneen suden, joka oli sitten päreen valossa illalla nyljetty turkiksi talvea varten (”silloin poikaseni talvet olivat vielä TALVIA”). Meidän lapsemme puolestaan ostavat kaupasta jääpalakuutiopusseja, joissa on vesi kätevästi valmiina, koska niiden pussien täyttäminen on niin vaivalloista. On toki myös tunnustettava, että joissakin asioissa nuoriso on edellistä sukupolvea parempaa ainesta, ainakin englannin kielen taidossa. Toisaalta, täydelliselläkään englannin kielen taidolla ei antiikin Roomassa olisi ollut yhtään mitään käyttöä, koska englannin kieltä ei ollut vielä edes syntynyt. 

Kymmenen prosentin huononeminen per sukupolvi olisi liian pieni havaittavaksi ja 20% lienee liian suuri, joten olettakaamme 15% huononeminen.

Jos oletamme antiikin roomalaisen kaikenpuoleisen kyvykkyyden indeksiluvulle 100, saamme nykyteinin kyvykkyyden kaavasta 100 * (1-0,15) ^ 70,43 = 0,00107.

Nykyteinimateriaalin laadukkuus on siis noin sadastuhannesosa antiikin roomalaisen teinimateriaalin laadukkuudesta.

Näin isoja lukuja on vaikea hahmottaa, mutta voimme muuttaa tämän esimerkiksi roskapusseiksi: Jos nykyteini jaksaa viedä roskapussin pyytämättä kerran vuodessa, niin roomalaisteini jaksoi viedä 256 roskispussia joka päivä. Tulos kuulostaa oikean suuntaiselta.

Lumiranta vs. hiekkaranta

Kun näyttää siltä, että kevät ei ala koskaan, kesästä puhumattakaan, on syytä miettiä:

Miksi lumiranta on parempi kuin hiekkaranta?

10. Hiekkarannalle on matkaa monta tuhatta kilometriä, lumiranta on kävelymatkan päässä. Joskus ympäri vuoden.

9. Et tarvitse uimataitoa, voit kävellä veden päällä!

8. Drinkkisi jäät eivät sula ja jos sulavat, lisää on käden ulottuvilla.

7. Kun joku potkii lunta silmiisi, se sulaa pois, eikä jää kirvelemään.

6. Kun haluat oman pukukopin, lumirannalla voit tehdä iglun yksityisyytesi suojaksi.

5. Ei tarvitse miettiä, onko vesi liian kylmää uimiseen. Se on.

4. Hiekkalinnat sortuvat heti seuraavan aallon tullen. Syyskuussa tehdyt lumilinnat saattavat säilyä toukokuulle asti. Oulussa kesäkuulle.

3. Kun beach volleytä pelatessa sattuu onnettomuus, kylmää on saatavilla helposti.

2. Kun rakastelet lumirannalla, lunta ei löydy viikon ajan joka paikasta.

1. Kun unohdat ottaa vesipullon mukaan, voit sulattaa vettä lumesta. Varo keltaista.

Viekää vaikka tuhkatkin merestä

Baarissa kannattaa käydä. Siellä voi tutustua vaikkapa mieheen, joka on tehnyt Suomen ainoan tuhkanripotteluveneen.

Kävipä niin, että tapasin muutamia ystäviäni ravintola Kaislassa Kaisaniemessä. Juottola oli niin täynnä, että jouduimme tuntemattomien ihmisten pöytään. Pöytäseurue osoittautui yrittäjäpariskunnaksi Kokkolasta. Heillä on tapana käydä joka vuosi Venemessuilla ja sen jälkeen Kaislassa yhdellä oluella. Yrityksensä tekee erikoisveneitä, yhtenä tuotoksena on vene, jolla tehdään viimeisiä retkiä Helsingin merituhkausalueelle. Siihen veneeseen mahtuu 14 henkeä ja yksi hengetön. Uurnassa.

Helsingin edustalla siis on virallinen alue, jolle ripotellaan vainajan tuhkat. Muualle Itämereen ihmisen tuhkaa ei saakaan sirotella. On jotenkin hirveän huvittava ajatus, että kun ajallinen elämämme on niinkin säännösteltyä ja säänneltyä, niin kun kuolemme ja meistä ei jää kuin puolentoista kilon kasa tuhkaa, niin sillekin on MERESSÄ tarkoin säännöstelty suorakaide, mihin meidät saa ripotella. Se on siinä Aabrahaminluodon tuntumassa (niinpä tietysti) Harmajan majakan ulkopuolella.

Perikunta! Repäiskää! Sirotelkaa tuhkani 10 metriä virallisen tuhkausalueen ulkopuolelle! Haluan elää vaarallisesti!

Ja terveisiä sille Kokkolan pariskunnalle.

http://www.merituhkaus.fi/index.php?page=merituhkaus