Vuoden 2010 kulttuurielämykset

Perinteinen Top 10-listaus vuoden kulttuurielämyksistä

Listalla olevat eivät välttämättä ole tänä vuonna ilmestyneitä kulttuurituotteita, mutta olivat minulle uusia kokemuksia. Esimerkiksi vuoden kuunnelluin levy oli Samuli Putron Elämä on juhla, mutta taisin hankkia sen jo 2009.


Ja nyt asiaan:

10. Caj Bremerin retrospektiivinen näyttely Ateneumissa (valokuvaus)
Kameraseura järjesti retken Ateneumiin, jossa mestari itse kertoi kuvistaan lämpimästi ja kiireettömästi. Hienojen kuvien lisäksi antoisa retki Suomen lähihistoriaan.

9. Vesa Salmi: Kontulankaari (musiikki)

On sääli, ettei tällaiselle musiikille, jossa on jotain yhteiskunnallisesti merkittävää sanottavaa, ole enää radiossa mitään sijaa. Salmi on Helismaan, Vainion ja Juicen kuplettiperinteen jatkaja. Ei toki (vielä?) samalla tasolla, mutta tuskinpa nuokaan herrat enää Voicella ääneen pääsisivät, jos tänään alottaisivat.

8. David Cronenberg: Eastern Promises (elokuva)

Todella tiukka ja vaarallinen kuvaus Lontoon venäläisestä mafiasta. Syke oli koko leffan ajan korkealla, koska ultraväkivallan uhka leijui koko ajan ilmassa. Ja tulihan sitä sitten vähintäänkin riittävästi. Lopussa hiukan turhaa juonellista kikkailua, mutta kova paketti.

7. Osmo Soininvaara: Vauraus ja aika (kirjallisuus)
Kuuluu sarjaan Kirjoja, jotka kaikkien pitäisi lukea. Ydinkysymys on, miksi käytämme tuotannon tehostamusta koituneen hyödyn aineelliseen hyvinvointiin, vaikka tutkimusten mukaan se ei lisää onnellisuuttamme. Rationaalisesti toimien käyttäisimme sen vapaa-ajan lisäämiseen. Kirjaa saa minulta lainaksi tai Osmolta omaksi (blogilta omistuskirjoituksella 8€).

6. Mikkeller Black Hole (olut)

Vuoden aikana maistetuista noin 80 olutmerkistä tämä jätti syvimmän muistijäljen. Ei paras olut, mutta huimin kokemus. Erittäin tiivis ja synkkä. Nautittu Teron kanssa Väinön skandiolutpäivillä. Luulimme, että saimme Unicumia, niin jäpäkkä tuttavuus tämä oli, vaikkei prosentteja ollut kuin 13.

5. Charlotte Roche: Kosteikkoja (kirjallisuus)

Tämäkään ei ollut sarjassaan vuoden paras, mutta herätti eniten tunteita ja kysymyksiä. Tunteet olivat lähinnä inho ja kuvotus. Sitä vaan odotti, että vieläkö se jotain vastenmielisempää heittää silmille. Lisähuvitusta aiheutti tieto, että tämä oli ilmestymisvuonnaan Saksan myydyin kirja. Ja se kertoo sentään naisesta joka joutuu sairaalaan kun leikkaa itseltään omahoitona peräpukamat. Ja kuvaus on niin sanotusti naturaa. On ne saksalaiset veijareita! Erittäin tärkeä feministinen manifesti. Ymmärrän asian niin, että naisen on saatava olla yhtä vastenmielinen kuin mieskin. En suosittele heikkohermoisille.

4. Angels in America (teatteri)

Hieno teksti, rohkea toteutus kahdeksan tunnin tapahtumana. Yhteisöllinen kokemus, siinä mielessä teatteria parhaimmillaan. Paperinmakuinen käännös ja osittain Suomessa vieraat teemat hieman söivät tehoja. Toisaalta Krista Kosonen sekä valkoisena että mustana enkelinä kuin myös sairaanhoitajana kumihanskat kädessä. Ette te sitä enää näe, mutta katsokaa edes TV-sarja.

3. Florian Henckel von Donnersmarck: Das Leben den Anderen (elokuva)

Elokuvissa ei juuri tule käytyä. En jaksa sitä karkkipussien rapinaa ja kännykkään puhumista. Enkä halua nähdä mainoksia ennen elokuvaa enkä varsinkaan sen sisällä. Mutta vuoden aikana kotiteatterista nähdyistä tämä oli vaikuttavin. Kertoo Stasin agenttikouluttajasta, joka tarkkailukeikalla alkaa kiinnostua tarkkailtavistaan ja myös muurin toisesta puolesta. Erittäin hienovaraisesti ja tarkasti näytelty ja ohjattu.

2. MM-jalkapallo: Slovakia - Italia (urheilu)

Vuoden penkkiurheilukokemuksista koskettavin. Taakse jäivät MM-finaali (ei suurta urheilullista draamaa ja Hollanti keskittyi vastustajan eikä pallon potkimiseen) sekä salibandyn MM-kulta (nähty jo). Tästä ottelusta tuli tippa linssiin. Suomen kokoinen maa, jossa jääkiekko on ykköslaji. Pudottaa hallitsevan maailmanmestarin jatkopeleistä. Ja millä tavalla! 3-2 ja jännitys säilyi loppuun asti. Vuoden paras peli.

1. Teatteri Kultsa: Hullut jäivät (teatteri)
Jos tämä olisi tiedotusväline, jääväisin tietysti itseni, mutta kun on vain pahainen blogi, jolla on muutama kymmenen lukija, olkoon näin. Näinhän tämän sentään tekniikkapöydän takaa myös tavallaan katsojana ja kaikki esitykset olivat hienoja kokemuksia. Loppukesästä vedetyt helteisen hikiset siivut Valtimo-teatterissa olivat teatterin rokkenrollia. Niissä esityksissä ei ainakaan yksikään katsoja jäänyt kylmäksi. Tätä lisää!

http://jaloste.blogspot.com/