Ilkivalta

Päivän lehdessä oli juttu ilkivallan kohonneista kustannuksista. Itseäni on ihmetyttänyt, että minkälaisen riemuidiootin keksintö ovat nuo bussipysäkkien lasiset seinät. Joku kympin tyttö, jonka mielestä ne ovat "ihanan valoisia" vai onko siinä ajateltu, että bussilla matkustavat prolet saavat pysäkillä palellessaan vähän samaa fiilistä kuin ylempi keskiluokka lasisissa palatseissaan Keilaniemessä. Joka tapauksessa joku, joka ei ole koskaan ollut humalaisten nuorten miesten seurassa tai sitten viimeisin kokemus siitä on talvisodan ajalta (joka ei ollut 1800-luvulla, terveisiä BB-taloon).

Lasinen bussipysäkki on jurriselle nuorelle miehelle suora kehoitus mittelemään voimiaan. Meneekö potkaisemalla vai pitääkö hakea kivi. Kumma kun niihin ei ole vielä liimattu tarraa "Et saa rikki, ähähä".

Kummalliselta tuntui silti jutun tieto pysäkkikatoksen korjauksen 15.000 euron kustannuksesta. Jos siitä puolet on materiaalikustannuksia ja duunarin saisi töihin viidelläkympillä tunti, niin hommaan menisi 150 tuntia eli neljä viikkoa. Vaikka taitaa se pitää paikkaansa, kalenteriaikaa ainakin menee sen verran siitä kun katos on rikki siihen kun se on taas rikottavissa. Mutta en tiennyt, että duunari nostaa koko sen ajan palkkaa.