Hesarin vuoden 2015 parhaat levyt - mitä ne ovat OIKEASTI

Koska ihmisellä pitää koko ajan olla pikku projekteja, otin tehtäväkseni kuunnella Helsingin Sanomien kriitikkojen valitsemat vuoden 2015 parhaat levyt. Niitä on 51 kpl. Päivittelen tähän kirjoitukseen tuntemuksiani levyistä viiden levyn paloissa sitä mukaa kun savotta etenee. Aloitan helpoimmasta kategoriasta, ettei heti taisteluväsymys iske, kyllähän klassinen menee sitten ihan sisulla loppuun.

Kouluarvosanoilla mennään, arviointiperusteet löytyvät kirjoituksen lopusta.
Järjestysnumero viittaa vain kuuntelujärjestykseen.

-----lisätty 24.3.2016------------------------------------------

Kategoria: Kansanmusiikki

35. Pekko Käppi & K:H:H:L: Sanguis meus, mama!

Arvosana 9-

Tämä oli löytö! Shamaanimenoa jouhikolla soitettuna. En ollut miehestä aikaisemmin kuullut, mutta tämä upposi kuin synnintekijä suohautaan. Muistuttaa Tuomari Nurmion joitakin projekteja, laulufraseerausta myöten. Perinnetietoista, mutta silti omaperäistä. Riittävän tuttua, mutta hyvin outoa. Jos True Detectiven ensimmäinen kausi olisi tehty Suomessa, tämä olisi ollut soundtrackina. Sanoitukset ovat synkkiä ja jylhiä tyyliin ”Tuohon suohon kaivetaan sulle hauta / eikä mikään mahti enää sua auta” Tässä Hesarin arvio kokonaisuudessaan.

http://www.hs.fi/arviot/levy/a1427779031220

Kategoria: Jazz

34. Verneri Pohjola: Bullhorn

Arvosana 5 1/2

Hankala arvioitava, kun en ole jazz-miehiä. Ei pystynyt kerralla kuuntelemaan, jotkut biisit melko päällekäyviä. The End Is Nigh oli kivuttominta kuunneltavaa.

33. Vijay Iyer Trio: Break Stuff

Ei arvioitu

Levyä ei ollut Spotifyssä. Onneksi! voin sanoa kuunneltua pari tsygeä ryhmän edelliseltä levyltä.

32. Kamasi Washington: The Epic

Arvosana 4 1/2

Se on aina jännä hetki kun liu’uttaa levyn tiedoista esiin sivun, jossa kerrotaan paljonko jazz-kakkua on odotettavissa. Ja tämä….KAKS TUNTIA 53 MINUUTTIA! ARMOA! Biisit alkavat jotakuinkin normaalisti, mutta sitten homma menee ihmeelliseksi jazz-runkkaukseksi. Oli sentään kolme biisiä, joissa oli lauluakin eikä pelkkää tiluttelua, niistä tuo puolikas.

31. Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana: Korottaa panoksii

Arvosana 8+

Tätähän tuli kuunneltua jo ennen projektiakin. Big bandin ja räpätyksen liitto toimii mukavasti. Kivoja biisejä isolla soundilla. Suomalaisen kevyen musiikin historiaan niistä jää tosin korkeintaan Talutushihnassa.

-----lisätty 13.3.2016------------------------------------------

Kategoria: Iskelmä

30. Kyösti Mäkimattila: Yössä soi Americano

Arvosana 7 1/2

Tangokuninkaan levy kierrättää ikivihreitä iskelmiä isoina sovituksina ja isolla äänellä. Kukapa tästä ei pitäisi? Mutta silti. Kaikista biiseistä löytyy parempikin versio.  Esimerkiksi Lemmenloruja Tuomari Nurmion rääkkymänä tai Ala vetää vaan, onhan Susanna Haaviston versio kuitenkin se, jonka haluaa kuulla tästä Jaques Brellin iskusävelmästä.

Kategoria: Country/folk/indie

29. Father John Misty: I Love You, Honeybear

Arvosana 7

Kriitikon mukaan lyriikat ovat niin hyviä, että Bob Dylan saa rauhassa keskittyä joululevyihin ja Sinatra-covereihin. Ainakin hienoja biisin nimiä ”Bored in the USA” ja ”Holy Shit”. Hankala arvioitava kun en jaksanut sanoja lukea eikä musiikillinen anti ollut niin koukuttava, että olisi ansainnut toisen kuuntelun.

28. Sufjan Stevens: Carrie & Lowell

Arvosana 5+

Tämä on joku kriitikon sisäpiirin vitsi. ”Stevens on yksi aikamme suurimmista lauluntekijöistä, ellei suurin” Kuulepas, Oskari Onninen: Jos näin olisi, kyllä edes yksi ihminen olisi tästä kaverista kuullut. Köyhän miehen Simon & Garfunkelia ilman esikuvansa tarttuvia melodioita. Kaikki biisit ovat samatempoista kuiskauslaulua. Petyin. Viimeistä biisiä vois kyllä käyttää, jos olisi nukahtamisvaikeuksia.

Kategoria: Blues

27. Jo’Buddy: Inside Out

Ei arvioitu

Levyä ei löytynyt Spotifystä.

26. White Knuckles Trio: Got It Bad

Arvosana 7 ½

Kansainvälisen tason blues-räimettä kotimaiselta bändiltä, jonka sieluna on pitkän linjan artisti Knucklebone Oscar. Kotikutoisen kuuloista, mutta hyvällä tavalla. Hiukan liian simppeliä mennäkseen kestokuunteluun. Erityisen hyvin kulkee vanha tuttu Lucille, jota manataan Screamin Jay-henkisellä huutolaululla.

-----------------------------------------------
25. Eero Raittinen with White Knuckles Trio: Live at Suisto

Arvosana 7+

Eero Raittinen on pitkän linjan arvostettu ja kunnioitettava muusikko. Ymmärrän vallan hyvin, että häntä menee katsastamaan livenä, itsekin voisin mennä. Mutta jos rupean asiakseni blues-standardeja kuuntelemaan, niin samalla vaivalla ja samalla rahalla saan kuullakseni maailman parhaita, joten valinta kääntyy aina heihin. Kyllähän Eero parhaansa tekee esimerkiksi kappaleessa Rock and Roll Hoochie Koo. Mutta kun siitä on se Johnny Winterin versio… Eero kuuluu sukupolveen joka on opetellut englantinsa vasta aikuisiässä ja se kuuluu laulussa. Soittamisen riemu tässä kyllä välittyy, vaikkapa vanhassa klassikossa The girl can’t help it.

Kategoria: Rap

24. Paperi T: Malarian pelko

Arvosana 6

Räppäys sinänsä sujuu, riimit tietysti vähän sinne päin, kuten tyyliin kuuluu (”siihe/kiire”, ”talvet/arvet”). Ei tarpeeksi musiikkia ollakseen musiikkia. Eivätkä sanoituksetkaan kovasti kiinnostaneet. Elokuva-kappaleessa kiva kertosäe.

23. Kendrick Lamar: To Pimp a Butterfly

Arvosana 5

Aika pitkä 1 h 18 minuuttia oli. Räpätyksestä olisi varmaankin saanut enemmän irti, jos olisi tavannut sanoitusta samalla. Mutta niin paljoa ei riittänyt kiinnostus  ”kuvaan afroamerikkalaisten osasta 2010-luvun Yhdysvalloissa”. Ihmetyttää vaan, kuka muu kuin Ilkka Mattila tätä Suomessa kuuntelisi.

Kategoria: Pop/Rock

22. Yona: Naivi

Arvosana 7+

Melodista kamaa, helposti kuunneltavaa, muutamia tarpeettomia kiekaisuja lukuun ottamatta. Sanoitukset ovat parisuhdesisältöisiä, runotyttönäkökulmasta.

21. Matthew E. White: Fresh Blood

Arvosana 7

Kaksi ekaa biisiä (Take care my baby, Rock & Roll is cold) tuntuvat oikeinkin lupaavalta, kulkevaa soulia Marvin Gayen tapaan. Mutta valitettavasti löysät tulevat housuun näiden jälkeen ja Jeesuskin vedetään mukaan sanoituksiin, mistä ei lisäpisteitä ainakaan heru.

20. Susanne Sundför: Ten Love Songs

Arvosana 6 1/2

Monipuolisia sovituksia. Ei kuitenkaan mitään sellaista, mikä saisi laittamaan levyn toisen kerran soimaan. Kriitikon mukaan puolet Abbaa ja puolet Robyniä. Kyllä ABBAn melodioista ollaan kuitenkin melko kaukana tarttuvuuden suhteen. Toimivin biisi on Memorial.

19. Antti Tuisku: En kommentoi.

Arvosana 6

Tanssibiitillä juttua ihmissuhteista ja baarielämästä. Vierailijoina pari suomalaista räppääjää huonommasta päästä. Antti on positiivinen persoona, mutta tässä on arvioitu musaa.

18. The Valkyrians: Rock My Soul

Arvosana 6

Enpä ollut kuullut tästä kotimaisesta ska-yhtyeestä, vaikka neljättä levyään jo tarjoilevat. Suomi-aksentti kuuluu, mutta kuuluuhan se jamaikalaisillakin – ei siis Suomi-aksentti, mutta aksentti. Saattaa olla kiva live-akti, mutta on tämä liian kotikutoista ihan asiakseen kuunneltavaksi. Ja sitä paitsi liian letkeää näihin keleihin (kuuntelupäivänä -25 C).

17. Anna Von Hausvolff: The Miraculous

Arvosana 5-

Taas entuudestaan aivan tuntematon artisti. Vahvasti Björk-vaikutteista taide”rockia” Ruotsista. Jotkut biisit aivan sietämätöntä ulinaa, tosissaan jouduin tsemppaamaan esimerkiksi The Oath –teoksen loppuun asti. Kuunneltavimmillaan oli  kun joku urku soittaa 20 sekuntia yhtä nuottia. On tarkoitetttu varmaankin kuunneltavaksi sienipäissään seinän kokoisista kaapeista.

16. Von Hertzen Brothers: New Day Rising

Arvosana 7+

Harmitonta musiikkia, joka ei ärsyttänyt, mutta ei houkuttanut toiseen kuunteluunkaan. Dreams oli kiva biisi, Beatles-vaikutteinen ilmava ralli kitararäimeen keskelle.

15. The Libertines: Anthems For Doomed Youth

Arvosana 7

Alkoi pirteän Clash-henkisesti. Biiseihin kuitenkin väsyi levyn (58 min) edetessä. Vaikea keksiä käyttötarkoitusta, liian häiritsevää taustamusiikiksi, mutta ei tarpeeksi kiinnostavaa kuuntelumusiikiksi.

14. Natalie Prass: Natalie Prass

Arvosana 6 1/2

”Vaikuttava erolevy”, sanoo kriitikko. Minä en vaikuttunut. Ehkä arvosana olisi parantunut, jos olisi perehtynyt enemmän sanoituksiin. Muutamassa biisissä mukavia viulusovituksia ja 50-luvun musikaalitunnelmia (Your fool, Side by side)

13. New Order: Music Complete

Arvosana 6

Täyden kympin levy sanoi Hesarin kriitikko, mutta minä sanon, että höpöhöpö. Aika puuduttavaksi kävi tuo tanssibiitti jo kolmannen biisin kohdalla ja viidennen jumputuksen jälkeen oli pakko pitää taukoa. Kiinnostavin zipale oli puhelaulettu Stray dog ja The Game, joka ei ole ihan samaa hölkkää koko biisi.

12. Pimeys: Aika tihentyy

Arvosana 7-

Odotin kovasti tältä, kun kriitikko lupasi melodisen rockin paluuta, Eppu Normaalia ja Egotrippiä päivitettyä. Mutta, mutta…ei tämä oikein riitä. Kertosäkeet eivät ole tarpeeksi tarttuvia, riimit ovat liian usein vain sinne päin ja toisen vokalistin ääni on kireä Sanoituksissa ei ole riittävästi tarttumapintaa, mutta toisaalta eivät ole tarpeeksi dadaa ollakseen kiinnostavia, kuten esimerkiksi Liekki-yhtyeellä. Soitto sinänsä kulkee ainakin tällaisen diletantin korviin mukavasti. Nimikappale on kiinnostavinta matskua.

11. The Sonics: This is the Sonics

Arvosana 8 1/2

Pelin henki on selvä ekasta biisistä alkaen: Nyt rytisee! On pakko rakastaa näitä seitsemänkymppisiä pappoja, jotka rääkyvät pari sukupolvea nuoremmat yrittäjät suohautaan. Bändi levyttää uutta materiaalia 49 vuoden tauon jälkeen, lienee maailmanennätys. Ovathan nämä jyräykset aika samasta muotista valettuja, mutta se muotti on hyvä. Hyvä tiivistys Sonicsin tarinasta on Hesarin jutussa Tavastian keikasta 2015 lokakuussa.

 “We have to save the planet

 It’s the only one with beer!”

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1445742089073

10. Courtney Barnett: Sometimes I Sit and Think, Sometimes I Just Sit. Indiehitti Pedestrian at Best

Arvosana 7-

Pehmogrungelauluntekijän debyyttialbumi. Arkipäivän havaintoja ja nuoren aikuisen parisuhdepohdintoja. Ei antanut minulle paljoakaan. Kiva biisi on Depreston.

9. Eagles of Death Metal: Zipper Down

Arvosana 8

Hauskasti nimetty bändi ei ole sen enempää Eaglesia kuin death metaliakaan. Eniten tulee mieleen 2000-luvulle päivitetty ZZ Top. Paras biisi I love you all the time on silkkaa Beatlesia. Mukana jopa Duran Duran –cover. Hyvin kulkee. Kuuntelen toisenkin kerran.

8. Jukka ja Jytämimmit: Jytää vaan

Arvosana 7

Mitenköhän tähän suhtautuisi? Bailausmusaa, varmaankin hyvä liveakti. Jäi mietityttämään, että onko tuo retroilu ja epä-älyllisyys vähän päälle liimattua. Että onko tämä sittenkin oikeasti fiksu kaveri, joka vaan leikkii hölmöä. Sleepy Sleepersin kanssa ei koskaan tarvinnut sitä miettiä. Sanoituksista on tunkkaisen miksauksen vuoksi vaikea saada selvää.

7. The Charlatans – Modern Nature

Arvosana 7

Harmitonta käyttömusaa. En tosin keksi miksi juuri tämän laittaisin koskaan soimaan kaikista maailman levyistä. Come home baby ja In the Tall grass kelpo biisejä.

6. Anna Järvinen: Buren

7+

Mukavastihan tämä kulkee, kun ekan ”biisin” taidetunnelmista päästään liikkeelle. Ekalla kuuntelulla tarttui parhaiten Kraften.

-----------------------------------------------

5. Bo Kaspers Orkester – Redo att gå sönder 
Arvosana 7 1/2
Monipuolista musiikkia. Haipuu helposti taustamusiikiksi, jos ei koko ajan keskity kuunteluun.

4. Blur – The Magic Whip 
Arvosana 6 1/2
Brittipoppi oli 90-luvulla parempaa. Ei riittävän tarttuvaa minun makuuni. Pari biisiä, jotka voisi melkein kuunnella uudestaankin (Ice Cream Man, Ong Ong).

3. Björk – Vulnicura strings
Arvosana 4
Aivan kamalaa taideulinaa. Melodiatonta ”laulua” jousien säestyksellä. Biisejä ei erota toisistaan. Täytyy olla syvästi häiriintynyt yksilö tästä nauttiakseen. Ja 63 minuuttia!

2. Belle and Sebastian: Girls in Peacetime want to Dance 
Arvosana 7
Helposti kuunneltavaa,mieleen tulee 90-luvun brittipoppi, Pet Shop Boys ja ABBA. Biiseistä puuttuu kuitenkin esikuvien melodiset koukut, joten jää indie-kamaksi. Sopii harmittomaksi taustamusiikiksi.

1. Alabama Shakes: Sound & Color 
Arvosana 8-

Kivaa funkia, rajuakin menoa joissakin biiseissä. Mikään kappale ei noussut massasta, mutta kaksi viimeistä olivat liian outoja.

________________________________________________________________________

                                       Arviointiperusteet:

10

Kymppiä en oikeastaan anna uudelle levylle, koska klassikoillekin pitää jättää asteikolla tilaa ja vasta vuodet ja vuosikymmenet paljastavat, onko kyseessä klassikko.

9

Levyllä (lähes) kaikki kappaleet ovat vähintään hyviä. Herättää riemun ja ilahtumisen tunteita. Levy jää kestokuunteluun.

8

Levy on hyvää käyttömusaa ja sen saattaa kuunnella uudestaankin. Tai se sisältää joitain oikein hyviä kappaleita, mutta materiaali on epätasaista.

7

Levyllä oli kappaleita, joita saattaisi kuunnella uudestaankin eikä muukaan materiaali ärsytä.

6

Levyllä oli yksittäisiä kappaleita, jotka eivät saisi vaihtamaan radion kanavaa, mutta kokonaisuus jäi välttävän puolelle. Ei jatkoon.

5

Kärvistelin levyn loppuun, mutta en tule siihen ikinä palaamaan. Huono oli.

4

En pystynyt kuuntelemaan levyä loppuun. Yritin, mutta oli kerta kaikkiaan niin kauheaa melua, ettei vaan pystynyt.