Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että painon hallinta on Suomen viimeinen yhtenäiskokemus. Kulttuurin pirstaloituessa emme enää kaikki lue samoja lehtiä, katso samoja ohjelmia, seuraa samoja julkkiksia. Vain läski on yhteistä. Missä tahansa seurueessa keskustelu kääntyy jonkin ajan kuluttua ruokaan, kaloreihin, laihduttamiseen. Jokaisella on tästä oma kokemuksensa. Ja mitä lihavampi ihminen, sen enemmän hänellä on teoriatason tietoa.
Asiaa kohtaan osoitetun intohimon ja painon hallintaan liittyvän valtavan teollisuudenhaaran koosta olen luullut, että laihduttaminen tai hoikkana pysyminen olisi jotenkin ylettömän vaikeaa.
Pääsin tutustumaan aiheeseen omakohtaisesti, kun havahduin siihen, että kessiä oli kertynyt minullekin. Vaimo auttoi havainnoinnissa. Niinpä kesäloman jälkeen aloitin elämäni ensimmäisen dieetin. Nyt sitä kuusi viikkoa viettäneenä, en voi kuin ihmetellä miksi kaikki ovat niin lihavia. Eihän laihtumisen eteen edes tarvitse tehdä mitään! Sen kun on tekemättä, nimittäin syömättä. Ja tekemättä olemisen, jos minkä luulisi olevan nykyihmiselle helppoa kun kaikessa pyrimme muutenkin pääsemään mahdollisimman vähällä.
Koko laihdutusteollisuuden, kaikki kurssit, kerhot, TV-ohjelmat, kirjallisuuden ja lehtiartikkelit voisi korvata yhdellä virkkeellä:
Lihot, kun saat enemmän kaloreita kuin kulutat.
Siinä se on. Pahoittelen, jos tuntuu naiivilta. Niin se onkin. Tuolla on vaikea myydä 250-sivuista kirjaa, joten pitää keksiä sivujen täytteeksi toinen toistaan kummallisempia dieettejä, joissa vältetään tai suositellaan hiilihydraatteja tai proteiineja tai rasvoja ja syödään harvoin tai sitten koko ajan ja mitataan raaka-aineita kirjevaa'alla. Tuo kaikki on aivan turhaa. Riittää kun katsoo paljonko ruoka-aineessa on energiaa ja syö sen mukaan. Kukaan ihminen maailmassa ei ole lihonut kaalia syömällä.
Muutama täsmennys vielä, jos tuo pääsääntö oli liian vaikea ymmärtää.
- Et liho siksi, että "ruoka vaan tarttuu sinuun". Lihot, koska syöt enemmän kuin kulutat.
- Et liho siksi, koska sinulla on sellaiset perintötekijät. Lihot, koska syöt enemmän kuin kulutat.
- Et liho siksi, koska sinulla on isot luut. Lihot, koska syöt enemmän kuin kulutat.
- Et liho siksi, koska olet masentunut/sairas/raskaana. Lihot, koska syöt enemmän kuin kulutat.
- Liikunnan merkitystä ei kannata yliarvioida. Tunnin kävelyllä ei montaa suklaapalaa kuluta. Sitä paitsi liikunta lisää ruokahalua. Joku sanoo, että liikkumiseen käytetty aika on pois syömisestä, mutta vuorokauteen jää kyllä silti tarpeeksi tunteja mässäämiseen.
- Älä osta kotiin herkkuja. Syöt ne kuitenkin. Jos sitä suklaata on pakko saada, raahaa perseesi kävelylle lähikauppaan se saadaksesi. Ja osta patukka. Ei levyä. Syöt sen kumminkin kokonaan.
- Nälkää ei tarvitse kärsiä. Voit syödä vaikka koko ajan, kun vaan otat huomioon ruoka-aineen energiapitoisuuden.
En tässä ryhdy omaa dieettiäni erittelmään, koska se tuskin kiinnostaa ketään, mutta yleisenä huomiona kerron, että hämmästyttävän vähästä olen joutunut luopumaan; töissä syön kuten ennenkin, viikonloppuisin syön kuten ennenkin, alkoholin juontia en ole vähentänyt ja silti paino vaan laskee. Kohta pitää ruveta vetämään suklaapatukoita välipalaksi etten vallan kuihdu olemattomiin.
