Fukushiman hiekkaa

Ennen kevään eduskuntavaaleja on syytä lukea tämä kahden vuoden takainen Hesarin juttu Risto Isomäestä.

Grönlannin mannerjäätikkö – yli viisi kertaa Suomea suurempi alue – on monin paikoin kolme kilometriä paksu ja jäämassa on painanut kallioperän allaan ruttuun.

"Kun jään paino sulamisen myötä kevenee, maa pyrkii kohoamaan ja syntyy järistyksiä. Niin tapahtui Suomessakin mannerjään vetäytyessä."

Suomessa jääpeitteen sulaminen vei tuhansia vuosia. Isomäki pelkää, että Grönlannista jää katoaa nopeammin. Maa voi siinä tapauksessa järistä paljon voimakkaammin. Pelottavinta järistyksissä ovat jälkiseuraukset. Kauhuskenaario on tällainen: Grönlannin itärannikolla sattuu suuri maanjäristys. Sitä seuraa jättimäinen tsunami, joka lähtee vyörymään kohti Euroopan rannikkoa – ja ydinvoimaloiden jäähdytysaltaita.

Muita Isomäki-juttuja:

2009: Risto Isomäki varoittaa rakentamasta ydinvoimaa merenrannalle.

2007: Risto Isomäki ennusti tuhoisan jättitsunamin.

Kaikki mikä tapahtuu, on jo tapahtunut.

Parannamme ilmastoa

En ollut muistanut murehtia ilmastonmuutosta moneen kuukauteen. Mitä nyt välillä tuli pikku-uutisia, kuten että Sydneyn ilma on kesäisin hengenvaarallisen lämmintä jo 2060. Australiassa varmaan lukivat sen niin, että pitää avata uusia kivihiilikaivoksia, koska ilmastointiin tarvitaan enemmän sähköä.

Mutta Earth hour sai taas ripottelemaan tuhkaa päälleni tämän asian kanssa. Se yhdistyi päässäni menossa olevaan lamaan. Vai onko se taantuma vai puolilama?

Mitä jos reaalitalouden kriisi ei johdukaan finanssikriisistä? Mitä jos se johtuukin siitä, että riittävän suuri joukko länsimaiden ihmisiä on ottanut ilmastonmuutoksen tosissaan ja vapaaehtoisesti vähentänyt kulutustaan? Vähentynyt kulutus on tarkoittanut vähemmän myyntiä, vähemmän valmistusta, vähemmän investointeja, irtisanomisia, jotka ovat johtaneet ostovoiman vähenemiseen, vähempään myyntiin jne. Jos tämä kierre päättyy siihen, että ostetaan ja myydään ja tuotetaan vain välttämätön? Valtavat työttömien armeijat pakottavat työn uusjakoon: laitetaan kaikki töihin, mutta lyhyemmällä työajalla. Tehdään 15 tunnin työviikkoa, ei lennetä Thaimaahan, ei ajeta autolla, ei syödä jättiläiskatkarapuja.

Tämä on tietysti vain romanttinen kuvitelma. Oikeasti koko soppa johtuu vain siitä, että Nevadan John Doe sai kuplahinnoitellun asuntonsa lainan ilman takaisinmaksukykyä. Ja nämä luottoriskit paketoitiin niin monimutkaisiksi rahoitustuotteiksi, ettei niitä ymmärrä henkilökohtainen sijoitusneuvojani Wahlroosin Nallekaan.