Jyrki Katainen, älä puhu paskaa

Kävin Taiteiden yönä pääministerin virka-asunnossa Kesärannassa. Kuten aika moni muukin, sillä se oli ensimmäistä kertaa auki yleisölle. Sisään en jaksanut jonottaa, mutta kyllähän sitä jo tunsi itsensä valtiomieheksi tepastellessaan tontilla, istuessaan huvimajassa ja kuvitellessaan itsensä rantasaunaan. Jos ei olisi ollut niin hieno elokuun aurinkoinen ilta, mieleen olisi saattanut tulla, että tällä yllättävällä avoimuudella halutaan pitää kansa tyytyväisenä, kun hallitus ei saa aikaan yhtään mitään. Tai ollaan sentään saamassa jotain aikaan, suuromistajien ja poliitikkojen pörssiomistukset piiloon hallintarekisterin ja veronkiertoyritysten taakse.

Pääministeri Jyrki Katainen osoitti kiitettävää siviilirohkeutta käymällä sanomassa savolaiselle insinöörille, että hän on liian kallis. Jos ei suorastaan bruttopalkkaa pidä pudottaa, niin reaalipalkkaa kuitenkin. Jyrki vertaa mikkeliläistä insinööriä ruotsalaiseen tai saksalaiseen kolleegaansa.

Joko pääministeri on huonosti informoitu tai sitten hän valehtelee tarkoitushakuisesti. Tilanne on nimittäin se, että suomalaisen insinöörin palkka on jo pienempi kuin em. kollegoiden. Ruotsalaiset kuittaavat 5% ja saksalaiset 10% enemmän. Kun lisäksi otetaan huomioon Suomen korkeampi verotus ja korkeampi hintataso, ero kasvaa entisestään.

Jyrkin ehkä kannattaisi kuunnella Björn Wahlroosia ja muita isoja poikia, jotka ovat yhteen ääneen sanoneet, että, jos nyt aletaan vääntää kättä siitä ovatko palkankorotukset prosentin tai kaksi, menetetään kallista aikaa sen ison rakennemuutoksen tekemiseen.

Savolainen insinööri! Pää pystyyn! Suomen ongelmat eivät ole sinun syytäsi!

Linkit:

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/3037476/porssiomistukset-piiloon-kaikessa-hiljaisuudessa

http://www.uusisuomi.fi/raha/61702-jos-insinoori-suomessa-ruotsissa-ja-saksassa-tekee-saman-laitteen-suomalaisen-laitetta-ei

http://www.3t.fi/artikkeli/uutiset/tyoelama/insinoori_muualla_tienaisit_enemman

Aivoja syövällä ameeballa muhkea rintavarustus. Katso kuva!

Näin aatonaattona ovat juhannuksen iltapäivälehdet myynnissä. Kuten tunnettua, niitä myydään etupäässä seksillä. Tällä kertaa vain toinen lehdistä on pannut tissit lööppiin. Mutta molemmilla on sentään kannut kannessa. Koska itse katselen mieluummin ponnahtelevia puolipalloja kuin vaikkapa Timo Soinin lärviä, en viitsi tätä asiaa sen enempää paheksua.

Haitallisempana pidän toista keltaisen lehdistön myyntikikkaa: Väestön pelottelua täysin epäolennaisilla uhkakuvilla. Tämä ei ole niin ilmiselvää kuin seksillä myyminen, mutta lukekaapa lehtien lööppejä ja varsinkin nettilinkkejä sillä silmällä, että miten meitä jatkuvasti pelotellaan. Kun samaan aikaan elämme aikaa, joka on turvallisempaa kuin koskaan ihmiskunnan historiassa.

Tällä viikolla on peloteltu esimerkiksi AIVOJA SYÖVÄLLÄ AMEEBALLA. Otus aiheuttaa kyllä karmaisevan kuoleman yli 99% varmuudella, mutta onko se relevantti uhka ihmiselle. Tein hiukan tutkimusta. Tarkastellaanpa vaikka Floridaa, josta tämä uutinen on lähtöisin:

Vuonna 2011 kyseinen Naegleria fowleri aiheutti Floridassa neljä kuolemaa.

Samana vuonna osavaltiossa ammuttiin kuoliaaksi 691 ihmistä käsiaseilla. (Tässä luvussa eivät ole mukana itsemurhat.) On siis YLI SATASEITSEMÄNKYMMENTÄ kertaa todennäköisempää tulla ammutuksi Floridassa kuoliaaksi kuin tulla tappaja-ameeban aivosyömäksi. Riskiä voi tosin merkittävästi pienentää sillä, ettei ole musta mies huumekauppaa harjoittamassa. Satunnaisen suomalaisen turistin riski tulla ammutuksi lienee silti suurempi kuin joutua ameeban uhriksi.

Entäpä liikenne? Samana vuonna liikenteessä Floridassa kuoli 2 400 ihmistä. Liikennekuoleman todennäköisyys on siis KUUSISATAAKERTAINEN ameebakuolemiin nähden.

Päivän neuvo: Jos olet herkkä ihminen, älä lue iltapäivälehtiä. Edes netissä. Maailma ei ole niin vaarallinen paikka kuin niissä uskotellaan.

On vielä pakko ottaa tähän täysin aiheen ulkopuolelta uskonnollinen näkökulma, koska floridalaiset ja yhdysvaltalaiset yleisemminkin ovat hartaita kristittyjä. Tuon tappaja-ameeban uhreiksi joutuneet ovat pääosin alle 12-vuotiaita lapsia. Paikallisen uskomuksen mukaan on olemassa Jumala, joka on oikein ottanut asiakseen suunnitella ja luoda eliön, joka tappaa lapsia syömällä niiden aivot. En tiedä kumpi on vastenmielisempi ajatus, se että tuollainen jumala olisi olemassa vai se että joku on keksinyt tuollaisen jumalan.

Nuorison huononemisesta

Kuten tunnettua, nykyinen nuoriso on huonompaa kuin mitä minun sukupolveni oli, kun me olimme nuoria. Myöskin minun sukupolveni nuoret olivat huonompia kuin mitä vanhempamme olivat nuorina. Vanhoista kirjoituksista voimme lukea, että sama trendi on jatkunut vähintään muinaisista roomalaisista asti. Ehkä jo esihistoriallisista ajoista.

Tämä herättää kysymyksen: Kuinka hyviä olivatkaan antiikin nuoret nykynuoriin verrattuna? Ajoittakaamme ”muinaiset roomalaiset” vaikkapa henkilöön, joka lienee nykynuoren puutteellisella yleissivistykselläkin tunnettu, Julius Caesariin. Hän, kuten kansakoulusta muistetaan, syntyi vuonna 100 eaa, siis 2113 vuotta sitten. 

Jos oletamme sukupolven kestoksi 30 vuotta, kuten sukututkimuksessa tehdään, matkaa Caesariin on 70,43 sukupolvea. Se on oikeastaan aika vähän. Kuvittelepa vaikka jääkiekon maailmanmestaruuskisojen mitalijoukkueiden pelaajisto jonoksi siten, että seuraava pelaaja on aina edellisen isä. Siellä jonon viimeisenä on Julius Caesar.

Entä paljonko sitten nuoriso sukupolvessa huononee? Huonontuminen ei ole yksiselitteistä, joissakin asioissa varmaankin enemmän kuin toisissa, mutta esimerkiksi laiskuus ja yleinen saamattomuus näyttävät arkikokemuksen mukaan kasvavan suorastaan räjähdysmäisesti jo yhdessä sukupolvessa. Meidän vanhempamme vielä hiihtivät kouluun ympäri vuoden ja ennen koulua olivat jo pienineet motin puita (pojat) tai tehneen kahdeksanlapsisen perheen päivän ruuat (tytöt) ja koulusta tullessa taltuttaneet kimppuun hyökänneen suden, joka oli sitten päreen valossa illalla nyljetty turkiksi talvea varten (”silloin poikaseni talvet olivat vielä TALVIA”). Meidän lapsemme puolestaan ostavat kaupasta jääpalakuutiopusseja, joissa on vesi kätevästi valmiina, koska niiden pussien täyttäminen on niin vaivalloista. On toki myös tunnustettava, että joissakin asioissa nuoriso on edellistä sukupolvea parempaa ainesta, ainakin englannin kielen taidossa. Toisaalta, täydelliselläkään englannin kielen taidolla ei antiikin Roomassa olisi ollut yhtään mitään käyttöä, koska englannin kieltä ei ollut vielä edes syntynyt. 

Kymmenen prosentin huononeminen per sukupolvi olisi liian pieni havaittavaksi ja 20% lienee liian suuri, joten olettakaamme 15% huononeminen.

Jos oletamme antiikin roomalaisen kaikenpuoleisen kyvykkyyden indeksiluvulle 100, saamme nykyteinin kyvykkyyden kaavasta 100 * (1-0,15) ^ 70,43 = 0,00107.

Nykyteinimateriaalin laadukkuus on siis noin sadastuhannesosa antiikin roomalaisen teinimateriaalin laadukkuudesta.

Näin isoja lukuja on vaikea hahmottaa, mutta voimme muuttaa tämän esimerkiksi roskapusseiksi: Jos nykyteini jaksaa viedä roskapussin pyytämättä kerran vuodessa, niin roomalaisteini jaksoi viedä 256 roskispussia joka päivä. Tulos kuulostaa oikean suuntaiselta.

Lumiranta vs. hiekkaranta

Kun näyttää siltä, että kevät ei ala koskaan, kesästä puhumattakaan, on syytä miettiä:

Miksi lumiranta on parempi kuin hiekkaranta?

10. Hiekkarannalle on matkaa monta tuhatta kilometriä, lumiranta on kävelymatkan päässä. Joskus ympäri vuoden.

9. Et tarvitse uimataitoa, voit kävellä veden päällä!

8. Drinkkisi jäät eivät sula ja jos sulavat, lisää on käden ulottuvilla.

7. Kun joku potkii lunta silmiisi, se sulaa pois, eikä jää kirvelemään.

6. Kun haluat oman pukukopin, lumirannalla voit tehdä iglun yksityisyytesi suojaksi.

5. Ei tarvitse miettiä, onko vesi liian kylmää uimiseen. Se on.

4. Hiekkalinnat sortuvat heti seuraavan aallon tullen. Syyskuussa tehdyt lumilinnat saattavat säilyä toukokuulle asti. Oulussa kesäkuulle.

3. Kun beach volleytä pelatessa sattuu onnettomuus, kylmää on saatavilla helposti.

2. Kun rakastelet lumirannalla, lunta ei löydy viikon ajan joka paikasta.

1. Kun unohdat ottaa vesipullon mukaan, voit sulattaa vettä lumesta. Varo keltaista.

Viekää vaikka tuhkatkin merestä

Baarissa kannattaa käydä. Siellä voi tutustua vaikkapa mieheen, joka on tehnyt Suomen ainoan tuhkanripotteluveneen.

Kävipä niin, että tapasin muutamia ystäviäni ravintola Kaislassa Kaisaniemessä. Juottola oli niin täynnä, että jouduimme tuntemattomien ihmisten pöytään. Pöytäseurue osoittautui yrittäjäpariskunnaksi Kokkolasta. Heillä on tapana käydä joka vuosi Venemessuilla ja sen jälkeen Kaislassa yhdellä oluella. Yrityksensä tekee erikoisveneitä, yhtenä tuotoksena on vene, jolla tehdään viimeisiä retkiä Helsingin merituhkausalueelle. Siihen veneeseen mahtuu 14 henkeä ja yksi hengetön. Uurnassa.

Helsingin edustalla siis on virallinen alue, jolle ripotellaan vainajan tuhkat. Muualle Itämereen ihmisen tuhkaa ei saakaan sirotella. On jotenkin hirveän huvittava ajatus, että kun ajallinen elämämme on niinkin säännösteltyä ja säänneltyä, niin kun kuolemme ja meistä ei jää kuin puolentoista kilon kasa tuhkaa, niin sillekin on MERESSÄ tarkoin säännöstelty suorakaide, mihin meidät saa ripotella. Se on siinä Aabrahaminluodon tuntumassa (niinpä tietysti) Harmajan majakan ulkopuolella.

Perikunta! Repäiskää! Sirotelkaa tuhkani 10 metriä virallisen tuhkausalueen ulkopuolelle! Haluan elää vaarallisesti!

Ja terveisiä sille Kokkolan pariskunnalle.

http://www.merituhkaus.fi/index.php?page=merituhkaus

Helsingin kaupunginjohtajien palkankorotukset

Helsingin kaupunginhallitus päättää maanantaina 10.12. kaupunginjohtajien palkankorotuksista. Kaupunginjohtaja Pajunen saa 10% korotuksen, joka nostaa hänen palkkansa 15 865 € / kk + autoetu + muut luontaisedut.

Mielestäni korotusten ajoitus on pöyristyttävä, suorastaan irvokas. Hetkellä, jossa kaikki poliitikot puolueesta riippumatta, kuuluttavat kilpailukyvyn perään, ollaan nostamassa johtajien palkkaa noin törkeällä tavalla. Johtajien pitäisi nyt JOHTAA, johtaa joukkoja edestä ja laskea omia palkkojaan. Helsinki tekee jatkuvasti tappiota. Uutta velkaa otetaan koko ajan. Suomalainen työ on liian kallista. Ei pärjätä. Ei tässä tilanteessa nosteta omia palkkoja!

Kaupunginjohtajien palkkoja on aivan turha verrata siihen, mitä vastaavan kokoisten organisaatioiden johtajat yksityisellä sektorilla saavat. Siellä nimittäin vastuu konkretisoituu aivan toisella tavalla. Tappiota ei montaa kvartaalia katsella. Nämä samat porsaat sen sijaan jatkavat vuodesta toiseen, tuloksesta riippumatta.

Jos kaupunginjohtajat kokevat olevansa palkkakuopassa, he voivat minun puolestani aivan vapaasti mittauttaa markkina-arvonsa työnhaussa. Ei tule ikävä.

Kuntalainen, hallinto-alamainen - lähetä viipymättä viesti kaupunginvaltuutetullesi, jos korotus on mielestäsi perusteeton.

Metro-lehden uutinen aiheesta

Teinien laiskuudesta

Teinit! Uskomattoman laiskaa ryhmää! Mitään ei tehdä oma-aloitteisesti. Mitään ei tehdä pyytämättä. Itse asiassa mitään ei tehdä edes pyytämällä. Jaksetaan nähdä 16 tuntia vaivaa, että vältettäisiin 4 minuutin homman tekeminen.

Minulla on nyt menossa hyvin kiehtova behaviorismin tutkimusalaan kuuluva empiirinen koe:
Kun teinin huoneesta palaa viimeinenkin lamppu, vaihtaako lampun vai elääkö pimeässä koko talven?

Mitenköhän se ajatuskulku menee: Että jos aikansa odottaa, niin joku sen kuitenkin vaihtaa, turha nähdä vaivaa. Tai jos vaikka sokeutuu ensi viikonloppuna, niin hukkaan meni sekin rehkiminen.

Toinen kiinnostava kysymys on: Vaihtaako samalla kaikki palaneet lamput vai vain sen yhden, että näkee lattialle kertyneestä tekstuurista kerätä päivän varustuksen? Tähän minulla on kyllä tutkimushypoteesi, mutta odotellaan nyt tuloksia ensin.

Joku tuttu voisi tässä kohtaa huomauttaa, että teiltähän meni toukokuussa se olohuone pimeäksi. Se on kyllä totta, mutta siinä hajosi valaisin. Eli tuli Ongelma. Tai nykyään pitäisi kai sanoa, että haaste. Mutta olen sen verran vanha, että jos jokin ottaa päähän, sanon että Ongelma. Haaste on jotain sellaista, että pystyykö juomaan vielä yhden jallushotin ilman, että kaatuu naamalleen. Taikka voihan sekin ottaa päähän, kirjaimellisesti, mutta sitten se onkin jo Ongelma.

Mutta takaisin olohuoneeseen: Valaisin pimeänä. Vaan en minä jäänyt makailemaan paikalleni ja keksimään selityksiä vaan ryhdyin aktiivisesti pohtimaan erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja.

Syyskuussa illat alkoivat olla sen verran pimeitä, ettei kaukosäädintä enää löytynyt, joten kysyin ratkaisua Ongelmaan teatterin sähkömieheltä Mikolta. Hän kysyi, että olenko varmasti tarkistanut, että lamput ovat ehjiä. Taisi pitää minua idioottina. Tai diplomi-insinöörinä. Mikä tosin olenkin. Siis diplomi-insinööri.

Kun Mikostakaan ei ollut apua, lähdin pyörimään Claes Ohlssonille, joka on stimuloiva ympäristö ongelmanratkaisuun. Ostinkin markkinoiden parhaan halvan kiinalaisen yleismittarin. Sillä sitten lampunkantoja mittailemaan. Kun mittausta varten ruuvasin lampun irti, päätin huvikseni kokeilla sitä keittiön samanlaisessa valaisimessa. Lamppu ei syttynyt sielläkään. Tunsin olevani ratkaisun jäljillä! Tunsin myös orastavan aavistuksen siitä, että olin idiootti. Toistin kokeen toisella lampulla. Samat tulokset. Tein vastakokeen, jossa ruuvasin keittiöstä toimivan lampun ja siirsin sen olohuoneen valaisimeen. Fiat lux! Hain lamppuvarastosta kahdeksan lamppua ja ruuvailin ne valaisimeen. Silmiin sattui kaikki se valo.

Tulin siihen tulokseen, että ennakoimaton jännitepiikki, trombi tai vastaava, oli polttanut kaikki lamput yhtaikaa. Kilpaileva teoria oli, että lamput olivat sammuneet yksi kerrallaan ja olin ollut liian laiska vaihtamaan ne, ennen kuin viimeinenkin oli sammunut. Hylkäsin teorian mahdottomana.

Mutta teinit! Siinä vasta uskomattoman laiskaa ryhmää. Nytkin on roskapussi eteisessä odottamassa, että koska teini älyää viedä pyytämättä. Haju on jo aika sakea.