Vuoden 2010 kulttuurielämykset

Perinteinen Top 10-listaus vuoden kulttuurielämyksistä

Listalla olevat eivät välttämättä ole tänä vuonna ilmestyneitä kulttuurituotteita, mutta olivat minulle uusia kokemuksia. Esimerkiksi vuoden kuunnelluin levy oli Samuli Putron Elämä on juhla, mutta taisin hankkia sen jo 2009.


Ja nyt asiaan:

10. Caj Bremerin retrospektiivinen näyttely Ateneumissa (valokuvaus)
Kameraseura järjesti retken Ateneumiin, jossa mestari itse kertoi kuvistaan lämpimästi ja kiireettömästi. Hienojen kuvien lisäksi antoisa retki Suomen lähihistoriaan.

9. Vesa Salmi: Kontulankaari (musiikki)

On sääli, ettei tällaiselle musiikille, jossa on jotain yhteiskunnallisesti merkittävää sanottavaa, ole enää radiossa mitään sijaa. Salmi on Helismaan, Vainion ja Juicen kuplettiperinteen jatkaja. Ei toki (vielä?) samalla tasolla, mutta tuskinpa nuokaan herrat enää Voicella ääneen pääsisivät, jos tänään alottaisivat.

8. David Cronenberg: Eastern Promises (elokuva)

Todella tiukka ja vaarallinen kuvaus Lontoon venäläisestä mafiasta. Syke oli koko leffan ajan korkealla, koska ultraväkivallan uhka leijui koko ajan ilmassa. Ja tulihan sitä sitten vähintäänkin riittävästi. Lopussa hiukan turhaa juonellista kikkailua, mutta kova paketti.

7. Osmo Soininvaara: Vauraus ja aika (kirjallisuus)
Kuuluu sarjaan Kirjoja, jotka kaikkien pitäisi lukea. Ydinkysymys on, miksi käytämme tuotannon tehostamusta koituneen hyödyn aineelliseen hyvinvointiin, vaikka tutkimusten mukaan se ei lisää onnellisuuttamme. Rationaalisesti toimien käyttäisimme sen vapaa-ajan lisäämiseen. Kirjaa saa minulta lainaksi tai Osmolta omaksi (blogilta omistuskirjoituksella 8€).

6. Mikkeller Black Hole (olut)

Vuoden aikana maistetuista noin 80 olutmerkistä tämä jätti syvimmän muistijäljen. Ei paras olut, mutta huimin kokemus. Erittäin tiivis ja synkkä. Nautittu Teron kanssa Väinön skandiolutpäivillä. Luulimme, että saimme Unicumia, niin jäpäkkä tuttavuus tämä oli, vaikkei prosentteja ollut kuin 13.

5. Charlotte Roche: Kosteikkoja (kirjallisuus)

Tämäkään ei ollut sarjassaan vuoden paras, mutta herätti eniten tunteita ja kysymyksiä. Tunteet olivat lähinnä inho ja kuvotus. Sitä vaan odotti, että vieläkö se jotain vastenmielisempää heittää silmille. Lisähuvitusta aiheutti tieto, että tämä oli ilmestymisvuonnaan Saksan myydyin kirja. Ja se kertoo sentään naisesta joka joutuu sairaalaan kun leikkaa itseltään omahoitona peräpukamat. Ja kuvaus on niin sanotusti naturaa. On ne saksalaiset veijareita! Erittäin tärkeä feministinen manifesti. Ymmärrän asian niin, että naisen on saatava olla yhtä vastenmielinen kuin mieskin. En suosittele heikkohermoisille.

4. Angels in America (teatteri)

Hieno teksti, rohkea toteutus kahdeksan tunnin tapahtumana. Yhteisöllinen kokemus, siinä mielessä teatteria parhaimmillaan. Paperinmakuinen käännös ja osittain Suomessa vieraat teemat hieman söivät tehoja. Toisaalta Krista Kosonen sekä valkoisena että mustana enkelinä kuin myös sairaanhoitajana kumihanskat kädessä. Ette te sitä enää näe, mutta katsokaa edes TV-sarja.

3. Florian Henckel von Donnersmarck: Das Leben den Anderen (elokuva)

Elokuvissa ei juuri tule käytyä. En jaksa sitä karkkipussien rapinaa ja kännykkään puhumista. Enkä halua nähdä mainoksia ennen elokuvaa enkä varsinkaan sen sisällä. Mutta vuoden aikana kotiteatterista nähdyistä tämä oli vaikuttavin. Kertoo Stasin agenttikouluttajasta, joka tarkkailukeikalla alkaa kiinnostua tarkkailtavistaan ja myös muurin toisesta puolesta. Erittäin hienovaraisesti ja tarkasti näytelty ja ohjattu.

2. MM-jalkapallo: Slovakia - Italia (urheilu)

Vuoden penkkiurheilukokemuksista koskettavin. Taakse jäivät MM-finaali (ei suurta urheilullista draamaa ja Hollanti keskittyi vastustajan eikä pallon potkimiseen) sekä salibandyn MM-kulta (nähty jo). Tästä ottelusta tuli tippa linssiin. Suomen kokoinen maa, jossa jääkiekko on ykköslaji. Pudottaa hallitsevan maailmanmestarin jatkopeleistä. Ja millä tavalla! 3-2 ja jännitys säilyi loppuun asti. Vuoden paras peli.

1. Teatteri Kultsa: Hullut jäivät (teatteri)
Jos tämä olisi tiedotusväline, jääväisin tietysti itseni, mutta kun on vain pahainen blogi, jolla on muutama kymmenen lukija, olkoon näin. Näinhän tämän sentään tekniikkapöydän takaa myös tavallaan katsojana ja kaikki esitykset olivat hienoja kokemuksia. Loppukesästä vedetyt helteisen hikiset siivut Valtimo-teatterissa olivat teatterin rokkenrollia. Niissä esityksissä ei ainakaan yksikään katsoja jäänyt kylmäksi. Tätä lisää!

http://jaloste.blogspot.com/

Lumiosaamisesta uusi Nokia

Tämänhetkisten ilmastomallien mukaan talvista Pohjois-Euroopassa tulee runsaslumisempia. Tästä on jo saatu esimakua kahtena viime talvena. Keski-Euroopassa on parhaillaankin täysi kaaos lumentulon vuoksi.

Voisimmeko myydä lumiosaamistamme etelään? Meillähän lumen kanssa on tultu toimeen vuosisatoja ja tämän johdosta lumen tulolla ei ole juurikaan vaikutusta elämäämme. Kadut aurataan välittömästi, henkilöautoilijat ajavat varovaisemmin huonolla kelillä, junat kulkevat normaalisti, rekka-autot eivät hyydy ramppeihin.

Lumen tulosta ei meillä valiteta, sitä ei oikeastaan edes huomaa.

http://jaloste.blogspot.com/

Nyrkkiä kaulaan

Varoitus: Tämä tieto on hyödyllistä.

Työfysioterapeutii kertoi, että niskarangan optimaalisen asennon voi mitata seuraavasti:

Aseta OMA nyrkkisi kaulasi alle peukku ylös tai alas - ei siis poikittain. Jos jää klappia, pidät leukaa liian ylhäällä. Jos ei mahdu, pidät leukaa liian alhaalla.

Minä huomasin pitäväni leukaa liian pystyssä. Ehkä se johtuu siitä, että olen tottunut katsomaan ihmisiä ylöspäin. Nyt leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

http://jaloste.blogspot.com/

Kohti esitystä #1

Teatteri Kultsalle tulee tammikuussa ensi-iltaan Reko Lundanin kirjoittama Teillä ei ollut nimiä, joka jatkaa Rinteen perheen tarinaa Aina joku eksyy -näytelmän jälkeen.

Kirjoittelen blogiin jotain hajatelmia harjoituksistamme. Saattaa tulla myös jotain spoilereita, kuten tänään.

Yhtenä ratkaistavana ongelmana esityksen teossa on, miten saadaan säästöpossu rikottua niin, ettei se mene rikki. Ratkaisua pohtiessa piti possulle suorittaa ruumiinavaus. Tarkoitusta varten ostin elämäni ensimmäisen rautasahan.

Operaatio onnistui hyvin, potilas ei kuollut ja eiköhän se temppukin esityksessä toimi.

Jäin vielä miettimään onko sattumaa, että possu oli sisältä punainen. Kyseessä on siis Leonia-pankki Nallen ajoilta.

Ja lipunmyyntiin pääsee tästä.

Evankeliu2mi

Iloitkaa, te tosiuskovat, sillä BONO on laskeutunut keskuuteemme!

BONO suo audienssin pääministerille. BONO antaa nimikirjoituksen kiihkeimmille todistajilleen. Eikä se muste koskaan kulu pois. BONO laulaa jättimäisen hämähäkin alta kaduista, joilla ei ollut nimiä. BONO rakastaa suomalaisia, sillä me emme "lähteneet pitkillä veneillä ryöstämään ja raiskaamaan Irlantia, kuten muut pohjoismaalaiset". Tämän BONO muistaa aina kertoa myös Oslossa, Kööpenhaminassa, Göteborgissa ja Tukholmassa sanaa julistaessaan.

Seuraavaksi BONO lähtee pysäyttämään Pakistanin tulvat. Mutta ei aivan vielä, sillä vielä kerran BONO haluaa laulaa maailman parhaalle kansalle kaduista, joilla ei ollut nimiä.

Hesaria

Lomalla on aikaa lukea Hesaria niin tarkkaan, että mielenrauha järkkyy.

Päivän Hesarissa oli sinänsä kiintoisa uutinen myyrien nopeasta evoluutiosta ulkosaaristossa. Uutisessa kerrotaan akatemiaprofessori Juha Merilän suulla evoluutioteoriasta ja että "teoriaa tukevaa todistusaineistoa on ollut kuitenkin suhteellisen vähän". Piti oikein tarkistaa, että luenko sittenkin Hesari 100 vuotta sitten -osastoa. Teoriaa tukevaa todistusaineistoa on suhteellisen vähän! Suhteessa mihin? Vieläkö Hesari kaipaa todisteita evoluutioteoriasta 151 vuotta Lajien synnyn julkaisun jälkeen? Olisi kiinnostavaa tietää, mitä professori Merilä on todella sanonut. Sitä paitsi sanan teoria käyttö sanomalehdessä on muutenkin arveluttavaa, koska sillä on luonnontieteessä eri merkitys kuin arkikielessä.

Kulttuurisivuilla on juttu kristillisistä lehdistä. Tylsä juttu tylsästä aiheesta, mutta Tosimies-lehden (sic) päätoimittaja Kimmo Janas onnistuu kiteyttämään koko taikauskon olemuksen kahdella virkkeellä: "Jumala loi ensimmäisenä miehen ja sen jälkeen hänelle vaimon. Vielä tänäkin päivänä Jumala pitää meitä miehiä vastuullisina perheen päätöksistä." Raamatun kertomuksen mukaan Jumala loi ensin kaikki vähemmät otukset ja sen jälkeen ihmisen. Luomistyön suunta kulki siis vähempiarvoisesta tärkeämpään. Tämän logiikan mukaan nainen olisi monimutkaisempi ja tärkeämpi kuin mies. Mutta saivartelu sikseen, pelottavampaa on tuo toinen virke, jossa Janas kertoo tietävänsä, mitä "Jumala" tänä päivänä on mieltä asioista.

Takaisin maallisiin asioihin ja nopeusyksikköön Pek, joka on aika joka Keskustapuolueelta kuluu jonkin uutisen kuulemisesta siihen, kun se on jo esittänyt, miten sillä saadaan kupattua pääkaupunkiseudulta lisää rahaa maakuntiin. Viimeisin keksintö on saada sähköyhtiöt "yhteisvastuuseen" myrskyjen aiheuttamista vahingoista. Kuulostaa kauniilta ajatukselta. Sen takana on tieto siitä, että kaupungeissa johdot on kaivettu maan sisään, joten niitä eivät myrskyt heiluta, mikä varmistaa sen, että raha liikkuu vain yhteen suuntaan - kaupungista Kepulandiaan. Voi kunpa tuo Keskustapuolueen innovatiivisuus saataisiin valjastettua siihen, että keksittäisiin jotain mikä hyödyttäisi koko Suomea. Ehkä seuraavissa eurovaaleissa pitää äänestää kepulaisia europarlamenttiin, tässä on kaksinkertainen etu - ovat poissa Suomen politiikasta ja pekkaroivat rahaa EU:lta Suomeen.

Mambo italiano

Tapio laittoi facebookissa jakoon yhden version Mambo italiano -iskelmästä. Se vei ajatukseni 20 vuoden taakse kun teimme Franz Kafkan teksteihin perustuvaa näytelmää. Usein teatteriseurueessa joku laulu muodostuu harjoitusprosessin soundtrackiksi, sitä soitetaan taukoamatta harjoituksissa ja se muodostuu ryhmää yhdistäväksi jutuksi. Mielellään se saa olla jotenkin kummallinen, ettei sen hienoutta kukaan ryhmän ulkopuolella ymmärrä. Sillä kertaa Sammonlahden monitoimitalossa se oli Olavi Virran Mambo italiano. Taisi olla Tiaisen Jarkko kun tuon renkutuksen taas jostain keksi. Laulussa viehätti tulkinnan lisäksi kerrassaan kummallisille mutkille taipuvat sanat.

Jokuhan senkin on jo nettiin ja laittanut ja yrittänyt saada sanoja ylös, mutta muutamassa kohdassa joutunut nostamaan kädet ylös. Mielestäni Ola laulaa "Hampaissaan, no!", mutta todennäköisesti jotain paisanosta eli maanmiehestä.

"Hei vaan suukko näin ja jalat taivahia päin!"

http://www.youtube.com/watch?v=autShCC1mgs